Kuvia ja pieniä tarinoita 1 Näillä sivuilla on yksittäisiä kuvia ja kuviin liittyviä pieniä tarinoita. Kuvat eivät ole ajallisesti minkäälnaisessa järjestyksessä. Kuvat olen valinnut näille sivuille satunnaisesti. Joskus hetken mielijohteesta. Jokaiseen kuvaaan liittyy kuitenkin jokin kuvan ottamiseen liittyvä muistikuva. Vesihelmiä nurmikolla Joimme vaimoni kanssa aamukahvia pihallamme toukokuisena aamuna vuonna 2007. Aamu oli kaunis ja aurinkoinen. oli ollut viileä, ja nurmikko helmeili kastepisaroista. Hain kameran ja otin muutaman kuvan kasteisesta nurmikosta. Yritin saada kuvattua aamuauringon säteet, jotka loistivat nurmen vesipisaroista. Kuvien ottamiseksi kamera piti viedä maan tasolle. Märkä ruoho kasteli vaatteeni ja aiheen tutkiminen jäi lyhyeen. Myöhemmin kuvia katsellessa niistä paljastui mielenkiintoinen yksityiskohta. Yhtä kuvaa suurentamalla riittävästi saattoi kuvassa olevasta vesipisarasta nähdä koko pihanpiirin kirkkaassa aamuauringossa. Suuremman kuvan saat viemällä hiiren keskelle kuvaa ja napsauttamalla. Käytin suurennettua pisaran kuvaa joskus myös työssäni pitämienii luentojeni kuvituksissa. Sammalen itiöpesät 23.5.2015 Kukkapenkkimme reunakiveyksellä kasvaa sammalta. Sammalen lajia en tunne. Keväällä huhtikuun lopulla sammal oli kasvattanut itiöpesiä puolentoista sentin mittaisiin varsiin. Yritin kuvata niitä saadakseni itiöpesien maissin tähkää muistuttavat muodot esille. Käytössäni oleva makro-objektiivi ei kuitenkaan pysty tuottamaan kuin 1:1 kuvia. Lisäsin vielä loittorenkaat, jolloin sain kuvasuheeksi 1,6:1. Tämäkää ei vielä riitä toistamaan pienen pieniä itiöpesiä. Ne pääset kuitenkin näkemään viemällä hiiren keskelle kuvaa, jolloin keskellä olevat itiöpesät näkyvät moninkertaisena ja näet itiöpesän mielenkiintoiset yksityiskohdat. Esimmäiset kirsikan kukat 1.6.2015 Olemme istuttaneet lastenlapsillemme kirsikkapuut takapihallemme. Vuonna 2014 satona oli tasan yksi kirsikka, joka joutui sitten linnun syömäksi. Vanhin lasten lapsistamme tuolloin neljä ja puolivuotias tyttö olisi halunnut syödä sen, mutta arvelimme, kirsikan olevan vielä raaka. Se on huomenna kypsä hänelle sanottiin. No huomenna kirsikkaa ei enää ollut. Aiemmin istutettujen kesällä 2014 “satoa” tuottaneiden kirsikkapuiden lisäksi istutettiin keväällä 2015 uudet kaksi puuta. Viimein alkuksesästä 2015 aiemmin istutettuihin kirsikkapuihin tulivat ensimmäiset kukat. Kukinto onnistui tosi hyvin ja puut oli valkoisenaan herkkiä valkoisia kukkia. Innostuin kukista hyvänä kuvauskohteena vain todetakseni kirsikan kukan kuvaaminen tuulisella säällä olevan haastava. Kukka on kevyt ja liikkuu herkästi tuulessa. Vieressä on yksi parhaimmista totoksistani tuon kevään kirsikan kukista. Mielestäni onnistuin kuitenkin saamaa kuvaan kukkien herkyyden ja sain taustan tasaiseksi. Syreenin kukan kuvaamisen vaikeus 22.6.2015 Syreenit aloittelivat kukintaansa ja ajattelin ottaa kuvan yksittäisestä kukasta. Kuvan ottaminen ei kuitenkaan ollut helppoa. Ongelmaksi muodostui sekä tuuli että makrokuvauksen todellisesta haaste eli lyhyt terävyysalue. Yritin useampana päivänä löytää tuuletonta hetkeä siinä kuitenkaan täydellisesti onnistumatta. Terävyysalueen rajallisuus tuli vastaan yrittäessäni saada kuvan siten, että kukan kaikki yksityiskohdat näkyisivät terävänä. Tässä jouduin useista yrityksistäni huolimatta tyytymään kompromissiin. Juhannusaamun kuusamat ja vadelman kukka Harvoin suunnittelen kuvia etukäteen. Kuvat ovat syntyneet kuvaustilanteessa. Yksi kuva, jonka mietin etukäteen, on kuva kuusaman kukista. Ajattelin, että kukista on otettava kuva vastavaloon. Vastavalo
Vaivaispaju Ruohokanukka
Kuvia ja pieniä tarinoita 1 Näillä sivuilla on yksittäisiä kuvia ja kuviin liittyviä pieniä tarinoita. Kuvat eivät ole ajallisesti minkäälnaisessa järjestyksessä. Kuvat olen valinnut näille sivuille satunnaisesti. Joskus hetken mielijohteesta. Jokaiseen kuvaaan liittyy kuitenkin jokin kuvan ottamiseen liittyvä muistikuva. Vesihelmiä nurmikolla Joimme vaimoni kanssa aamukahvia pihallamme toukokuisena aamuna vuonna 2007. Aamu oli kaunis ja aurinkoinen. oli ollut viileä, ja nurmikko helmeili kastepisaroista. Hain kameran ja otin muutaman kuvan kasteisesta nurmikosta. Yritin saada kuvattua aamuauringon säteet, jotka loistivat nurmen vesipisaroista. Kuvien ottamiseksi kamera piti viedä maan tasolle. Märkä ruoho kasteli vaatteeni ja aiheen tutkiminen jäi lyhyeen. Myöhemmin kuvia katsellessa niistä paljastui mielenkiintoinen yksityiskohta. Yhtä kuvaa suurentamalla riittävästi saattoi kuvassa olevasta vesipisarasta nähdä koko pihanpiirin kirkkaassa aamuauringossa. Suuremman kuvan saat viemällä hiiren keskelle kuvaa ja napsauttamalla. Käytin suurennettua pisaran kuvaa joskus myös työssäni pitämienii luentojeni kuvituksissa. Sammalen itiöpesät 23.5.2015 Kukkapenkkimme reunakiveyksellä kasvaa sammalta. Sammalen lajia en tunne. Keväällä huhtikuun lopulla sammal oli kasvattanut itiöpesiä puolentoista sentin mittaisiin varsiin. Yritin kuvata niitä saadakseni itiöpesien maissin tähkää muistuttavat muodot esille. Käytössäni oleva makro-objektiivi ei kuitenkaan pysty tuottamaan kuin 1:1 kuvia. Lisäsin vielä loittorenkaat, jolloin sain kuvasuheeksi 1,6:1. Tämäkää ei vielä riitä toistamaan pienen pieniä itiöpesiä. Ne pääset kuitenkin näkemään viemällä hiiren keskelle kuvaa, jolloin keskellä olevat itiöpesät näkyvät moninkertaisena ja näet itiöpesän mielenkiintoiset yksityiskohdat. Esimmäiset kirsikan kukat 1.6.2015 Olemme istuttaneet lastenlapsillemme kirsikkapuut takapihallemme. Vuonna 2014 satona oli tasan yksi kirsikka, joka joutui sitten linnun syömäksi. Vanhin lasten lapsistamme tuolloin neljä ja puolivuotias tyttö olisi halunnut syödä sen, mutta arvelimme, kirsikan olevan vielä raaka. Se on huomenna kypsä hänelle sanottiin. No huomenna kirsikkaa ei enää ollut. Aiemmin istutettujen kesällä 2014 “satoa” tuottaneiden kirsikkapuiden lisäksi istutettiin keväällä 2015 uudet kaksi puuta. Viimein alkuksesästä 2015 aiemmin istutettuihin kirsikkapuihin tulivat ensimmäiset kukat. Kukinto onnistui tosi hyvin ja puut oli valkoisenaan herkkiä valkoisia kukkia. Innostuin kukista hyvänä kuvauskohteena vain todetakseni kirsikan kukan kuvaaminen tuulisella säällä olevan haastava. Kukka on kevyt ja liikkuu herkästi tuulessa. Vieressä on yksi parhaimmista totoksistani tuon kevään kirsikan kukista. Mielestäni onnistuin kuitenkin saamaa kuvaan kukkien herkyyden ja sain taustan tasaiseksi. Syreenin kukan kuvaamisen vaikeus 22.6.2015 Syreenit aloittelivat kukintaansa ja ajattelin ottaa kuvan yksittäisestä kukasta. Kuvan ottaminen ei kuitenkaan ollut helppoa. Ongelmaksi muodostui sekä tuuli että makrokuvauksen todellisesta haaste eli lyhyt terävyysalue. Yritin useampana päivänä löytää tuuletonta hetkeä siinä kuitenkaan täydellisesti onnistumatta. Terävyysalueen rajallisuus tuli vastaan yrittäessäni saada kuvan siten, että kukan kaikki yksityiskohdat näkyisivät terävänä. Tässä jouduin useista yrityksistäni huolimatta tyytymään kompromissiin. Juhannusaamun kuusamat ja vadelman kukka Harvoin suunnittelen kuvia etukäteen. Kuvat ovat syntyneet kuvaustilanteessa. Yksi kuva, jonka mietin etukäteen, on kuva kuusaman kukista. Ajattelin, että kukista on otettava kuva vastavaloon. Vastavalo mahdollistui vain aikaisin aamulla, joten kuva on otettu kuuden aikaan kesäkuun 21. päivä vuonna 2007. Myös oheisella vadelman kuvalla on oma tarinansa. Otin sen heinäkuun yhdeksännen päivän iltana 2007. Kuva kulki mukanani kouluttaessani kuntien päättäjiä. Pidin kuvaa mukana aineistossani. Esitin kuvan usein tilaisuuden alussa ja kysyin, mikä kukka on kyseessä. Kuvan näki noin tuhannen ihmistä ja oikeaa vastausta en kolmen vuoden aikana saanut. Tämä todistaa hyvin sen miten maailma muuttuu, kun sitä katsotaan hieman lähempää. Pari kuvaa Pallastunturin vaellukselta Ruohokanukan kuva on otettu Pallastunturilla heinäkuussa 2008. Nuorin tyttäremme oli vaeltamassa Hetasta Pallastunturille ja olimme sopineet, että haen hänet vaelluksen jälkeen kotiin. Lähdin sitten sovitusti neljän maissa aamulla ajamaan kohti pohjoista. Tapasimme hotellilla ja tytär yllätti minut halutessaan tehdä vielä lyhyen patikoinnin tunturissa. Ei muuta kuin ylimääräiset tavarat autoon ja tunturiin. Tuolla patikoinnilla tuli otettua useita kuvia mm. kuva ruohokanukasta. Erikoisesta kasvista, jota en kuvatessani tunnistanut. Löysin kasville nimen vasta ensimmäistä näyttelyä valmistellessani. Samalla patikoinnilla tutustuin kasviin, jota en edes tiennyt olevankaan. Huomioni kiinnitti punaiset pienet “pallukat” lähellä maanpintaa. Niiden väri ja muoto kiehtoivat, joten otin pallukoista muutaman kuvan sen kummemmin ajattelematta itse kasvia. Mister Googlen avustuksella sitten tunnistin kasvin vaivaispajuksi. Kaikkitietävän Wikipedian mukaan Suomen eteläisimmät vaivaispajut kasvavat juuri Pallastunturilla.
Vaivaispaju Ruohokanukka