Näyttelykuvat 1/3 Olen pitänyt kuusi pienimuotoista näyttelyä. Haapajärven kirjastossa loppukesästä 2015, Nivalan Tillarigalleriassa alkukesästä 2016 ja Lestijärven kirjastossa loka-marraskuussa 2016. Seuraavat näyttelyt olivat Sievissä joulukuussa 2016, Toholammilla tammikuussa 2017 ja helmikuussa 2017 Kannuksessa. Jokaiseen esillä olevaan kuvaan liittyy myös pieni tarina kuvan syntymisestä. Olen koonnut nyt näyttelyssä oleva kuvat ja tarinat tälle ja seuraaville sivuille. Vaikka tarinat ovat pääosin samansisältöisiä kuin aiemmin sivuilla olleet tarinat, niin halusin kuitenkin kytkeä tässä myös tarinat kuvien lisäksi. Käpy Lokakuussa 2001 kuljin vaimoni ja nuorimman tyttäremme kanssa metsäpolkua. Polun keskellä oli pieni käpy. Muistan vieläkin sen tunteen. Minun oli pysähdyttävä. Tuosta on otettava kuva. Tilanteesta syntyi yksi mieluisimmista kuvistani ”Käpy”.   Muista sen neulasten peittämän hiekkatien ja metsän tuoksun. Kuvassa on jotain, joka puhuttelee minua. Männynkäpy syksyisellä hiekkatiellä ja taustalla puolukkavarpuja, värisävy tulee taivaalla olevista siniharmaista pilvistä, maa täynnä neulasia, täydellinen syksyn rauha metsässä. Voiko enempää toivoa. Kalliotorvijäkälä Kalliotorvijäkälän kuva on otettu huhtikuussa 2007 Antinkalliolla Haapajärvellä. Kuva syntyi tilanteesta, jossa yritin kuvata leppäkerttua. Hyönteinen oli kuitenkin sen verran liukasliikkeinen, että keskityin hetkeksi kuvaamaan värikästä jäkälää. Otettuani muutaman kuvan jäkälästä leppäkerttu ilmaantui taas kuvaan. Kuvaajaa kohti tuleva hyönteinen oli kuitenkin kovin haasteellinen ja niinpä leppäkerttu saavutti ”lentoonlähtökorkeuden” ennen kuin sain päätettyä, miten sitä kuvaan. Niinpä päädyin asettamaan esille kuvan ilman leppäkerttua Variksenmarja Huhtikuussa 2007 kuljin kameran kanssa Lestijärvellä Sammalisen alueella. Päädyin kuvaamaan rehevässä varvikossa variksenmarjan kukintoa. Tavoitteena oli saada otettua kuva siten, että tausta olisi mahdollisimman tasainen. Taustalla on kuvauksen kannalta haasteellinen puusto. Siitä huolimatta ensimmäinen kuva onnistui hyvin. Kuvakulman vaihtaminen edellytti useamman otoksen taustan häivyttämiseksi. Muutin kuvakulman pystyasentoon, mutta en saanut oikein mieluisaa tulosta. Kuvaustilanteeseen liittyy myös pieni episodi hukatusta jalustan keskiputkesta. Jouduin asettamaan kameran tosi matalalle, ja tuolloin käytössäni olleesta jalustasta piti ruuvata keskiputki pois saadakseni kameran riittävän alas. Kuvaustilanteen jälkeen unohdin putken kuvauspaikalle. Huomasin unohduksen vasta autolla. Kuvauspaikan etsimisessä kuluikin sitten tovi, mutta putki onneksi löytyi. Sammalleimu On siis mentävä riittävän lähelle kohdetta, jotta voi löytää uusia ulottuvuuksia. Sammalleimu kukkii vaaleanpunaisina yhtenäisinä kukintoina loppukeväästä ja alkukesästä. Viereinen kuva sammalleimun kukasta syntyi kesäkuun 2008 alkupuolella tilanteessa, jossa olin kuvaamassa sammalleimun kukintaa. Huomasin muurahaisen, joka kulki kukan nupun vartta pitkin. Vaihdoin objektiivin makro-objektiiviin kuvatakseni muurahaisen. Se ei kuitenkaan malttanut pysyä kuvattavana ja näin syntyi viereisen sivun herkkä kuva sammalleimun nupusta. Ruohokanukka Ruohokanukan kuva on otettu Pallastunturilla heinäkuussa 2008. Nuorin tyttäremme oli vaeltamassa Hetasta Pallastunturille, ja olimme sopineet, että haen hänet vaelluksen jälkeen kotiin. Lähdin sovitusti neljän maissa aamulla ajamaan kohti pohjoista. Tapasimme hotellilla Pallastunturin juurella. Tytär yllätti minut halutessaan tehdä vielä lyhyen patikoinnin tunturissa. Ei muuta kuin ylimääräiset tavarat autoon ja tunturiin. Tuolla patikoinnilla tuli otettua useita kuvia mm. viereisen sivun kuva ruohokanukasta, erikoisesta kasvista, jota en kuvatessani tunnistanut. Vaivaispaju Samalla patikoinnilla tutustuin kasviin, jota en edes tiennyt olevankaan. Huomioni kiinnittivät punaiset pienet ”pallukat” lähellä maanpintaa. Niiden väri ja muoto kiehtoivat, joten otin pallukoista muutaman kuvan sen kummemmin ajattelematta itse kasvia. ”Mister Googlen” avustuksella tunnistin kasvin vaivaispajuksi. Kaikkitietävän Wikipedian mukaan Suomen eteläisimmät vaivaispajut kasvavat juuri Pallastunturilla Kuusamat Hyvin harvoin suunnittelen kuvan etukäteen. Idea kuvasta on syntynyt kuvaustilanteessa. Ainut näyttelyssä oleva etukäteen mietitty kuva on viereisen sivun kuva kuusaman kukista. Olin kuvannut kukkia jo muutaman kerran ilta- auringossa ja aina myötävaloon. Ajattelin, että kuva on otettava vastavaloon varhaisen aamun vaaleassa valaistuksessa. Niinpä nyt esillä oleva kuva on otettu hieman ennen juhannusta aamulla kuuden aikaan. Vuosi oli 2009. Kuvapari lehtolaukasta Kuvapari lehtolaukasta syntyi tilanteessa, jossa kuvasin kesäkuussa 2012 etupihamme kukkapenkissä kasvavan lehtolaukan runsasta kukintoa. En oikein ollut tyytyväinen ottamiini kuviin ja niinpä tutkailin kohdetta hieman tarkemmin. Huomioni kiinnittyi avautumassa olevaan kukkaryhmään, joten kohdistin kamerani siihen. Tuloksena oli mielenkiintoinen otos syntymässä olevasta kukinnosta. Kuva vaati tietysti parikseen otoksen taustalla näkyvästä täysin avautuneesta kukinnosta. Pihlaja Kuva pihlajasta syntyi eräänä aurinkoisena lauantaina kesäkuun puolivälissä vuonna 2012. Kello oli viisi iltapäivällä. Pihlaja oli avautumassa täyteen kukkaan. Tutkin kameran linssin läpi eri vaiheessa olevia kukintoja. Kuvaussessio kesti puolisen tuntia. Tuloksena syntyi kuvia niin vasta nupullaan olevista kukkatertuista kuin täydessä kukassakin olevista kukinnoista. Nupullaan olevat pihlajan kukkatertut ovat kuin kimppu valkoisia helmiä, jotka on istutettu kukkarankaan. Täysin avoimet kukat muodostavat taas harsomaisen pehmeän kokonaisuuden. Päädyin valitsemaan näyttelyyn kuvan, jossa nuput ovat juuri avautumassa.