Näyttelykuvat 2/3 Tyhjä siemenpallo Kuva voikukan "tyhjästä" siemenpallosta syntyi turhauduttuani yrityksiini saada jotain järkevää aikaiseksi kuvatessani siemenpalloa, kun siinä vielä oli siemenet paikallaan. En ollut kuviin tyytyväinen. Tarkennus ei ollut koskaan kohdallaan ja valaistus oli pielessä. Niinpä puhalsin siemenet ilmoille, ja kuvattavaksi jäi "tyhjä siemenpallo", joka oli paljon helpompi kuvauskohde. Lopputuloksena oli yksikertaisuudessaan tasapainoinen kuva. Patjarikko Samana päivänä seuraavalla sisulla olevan kalliokielon kuvan kanssa kuvasin myös valkoisen patjarikon. Kukan, jonka nimi oli minulle uusi. Kukka kasvoi takapihallamme pienenä mattona. Otin kukista useita kuvia. Yritin saada kuviin pienen kasvin mattomaisen vaikutelman. Valitsin näyttelyyn kuitenkin kuvan, jossa on vain yksi kukka. Patjarikon tunnistaminen ja nimen löytäminen internetistä vei aikaa. Hakusana ”matala valkoinen kukka” tuottaa todella paljon vaihtoehtoja. Sammalen itiöpesät Ilta-auringon lämmin värisävy on aina kiehtonut minua. Jokainen auringonlaskua kuvannut tietää kuitenkin, miten vaikeaa on saada toistettua kameralla taivaan hienoja värisävyjä sellaisena kuin ne luonnossa näkyvät. Viereisen sivun kuva sammalista on otettu laskevan auringon pehmeässä valossa. Kuvasin huhtikuun lopulla 2015 kukkapenkkimme kiveyksellä kasvavan sammalen itiöpesiä, jotka toivat mieleeni maissin tähkät. Kohde oli kuitenkin hieman liian pieni saadakseni siitä mielekästä kuvaa, joten päädyin tutkimaan sammalen itiöpesien varsien ryhmää. Kuva on hieman epäterävä, mutta toistaa mukavasti alhaalta paistavan auringon valon ja tuo esille oman maailman. Kirsikan kukat Olemme istuttaneet lastenlapsillemme kirsikkapuut takapihallemme. Odottelemme keväisin kirsikkapuiden herkkää kukintoa, vaikka näillä leveysasteilla se ei aina varmaa olekaan. Kesäkuussa vuonna 2015 puihin ilmestyivät ensimmäiset kukat. Tutkailin kukkia kameran linssin läpi ja otin tilanteessa kymmenkunta kuvaa. Kirsikan kukan kuvaaminen tuulisella säällä on haastavaa. Kukka on kevyt ja liikkuu herkästi tuulessa. Mielestäni onnistuin kuitenkin saamaan kuvaan kukkien herkkyyden, ja sain taustan tasaiseksi.maissin tähkät. Kohde oli kuitenkin hieman liian pieni saadakseni siitä mielekästä kuvaa, joten päädyin tutkimaan sammalen itiöpesien varsien ryhmää. Kuva on hieman epäterävä, mutta toistaa mukavasti alhaalta paistavan auringon valon ja tuo esille oman maailman. Syreenin kukka Syreenit aloittelivat kukintaansa kesäkuussa 2015, ja ajattelin ottaa kuvan yksittäisestä kukasta. Kuvan ottaminen ei kuitenkaan ollut helppoa. Ongelmaksi muodostuivat sekä tuuli että makrokuvauksen todellinen haaste eli lyhyt terävyysalue. Yritin useampana päivänä löytää tuuletonta hetkeä siinä kuitenkaan täydellisesti onnistumatta. Terävyysalueen rajallisuus tuli vastaan yrittäessäni saada kuvan siten, että kukan kaikki yksityiskohdat näkyisivät terävänä. Tässä jouduin useista yrityksistäni huolimatta tyytymään kompromissiin. Kanervikon kulkija En yleensä kuvaa hyönteisiä, koska ne eivät pysy riittävän kauan paikallaan. Joskus kuitenkin onnistaa. Sunnuntaina 16.8.2015 olimme mustikassa vaimoni kanssa Tampereelta Porin suuntaan. Mustikoita ei oikein löytynyt, joten palasin autolle ja hain kameran kuvatakseni jäkäliä ja kypsyviä puolukoita. Ottaessani ensimmäisiä ruutuja huomasin metsäluteen, joka liikkui puolukan lehtien päällä. Lude kääntyi auringossa ja pysähtyi aina välillä ikään kuin tarkastelemaan ympäristöä. Käänsin kameran ludetta kohden ja odotin, että se työntäisi päänsä puolukan lehden yli. Odotus kannatti. Pylväshaavan lehdet Pihallamme kasvaa kolme pylväshaapaa. Ne tekevät uusia versoja satunnaisesti pitkin takapihaa. Parhaiten versot säilyvät, jos ne kasvavat paikkaan, johon ruohonleikkurilla ei pääse. Oheinen kuva on juuri tällaisen säilyneen verson latva. Kuva syntyi hetken mielijohteesta. Ajatuksenani oli itse asiassa kuvata pienen puun juurella olevan viherherukan kukintoa. Linssin läpi katsottuna haavan lehdet olivatkin mielenkiintoiset. Lehtiruodot erottuivat hyvin, ja lehtien punaruskea väri tummaa taustaa vasten toi kuvalle mukavan kontrastin. Niinpä kuva tuli valittua näyttelyyn. Sinivuokko Kuva yksinäisestä sinivuokosta on otettu kuluvan vuoden toukokuussa. Olin odottanut sinivuokkojen ilmestymistä kukkapenkkiimme. Jostain syystä kukkia oli tosi vähän. Kuvassa oleva kukka oli muista selkeästi erillään ja muita huomattavasti pienempi. Tutkailin sitä eri kulmista ja päädyin valitsemaan kuvaussuunnan, jossa ilta-auringon valo tuo kukan syvän sinisyyden esille. Auringon suora valo osuu osaan terälehdistä, ja nämä värjäytyvät violetin sävyyn. Kuvakulma vaati nöyrää asennetta ja styrox-levyn maata vasten. Kuvapari viherherukka ja karviainen Kuvaparissa on kuva sekä viherherukan että karviaismarjan kukista. Kuvat on otettu vuonna 2016, siis kuluvan vuoden toukokuussa. Alun perin tarkoitus oli kuvata vielä avautumattomia viherherukan nuppuja, joiden hento punainen väri hehkui ilta-auringossa. Päädyin kuitenkin kuvaamaan jo avautuneita kukkia. Karviaispensaasta yritin ensin kuvata yksittäistä kukkaa. Tämä ei oikein onnistunut. Vaikka tuuli oli heikko, silti se sotki hieman tarkennusta, ja muutoinkin kukan pallomuoto oli kovin haastava makrokuvauksessa. Niinpä päädyin siinäkin hieman laajempaan kuvakulmaan. Kummassakin kuvassa käytin hyväkseni vastavaloa kohteen yksityiskohtien esiin tuomiseksi.
Näyttelykuvat 2/3 Tyhjä siemenpallo Kuva voikukan "tyhjästä" siemenpallosta syntyi turhauduttuani yrityksiini saada jotain järkevää aikaiseksi kuvatessani siemenpalloa, kun siinä vielä oli siemenet paikallaan. En ollut kuviin tyytyväinen. Tarkennus ei ollut koskaan kohdallaan ja valaistus oli pielessä. Niinpä puhalsin siemenet ilmoille, ja kuvattavaksi jäi "tyhjä siemenpallo", joka oli paljon helpompi kuvauskohde. Lopputuloksena oli yksikertaisuudessaan tasapainoinen kuva. Patjarikko Samana päivänä seuraavalla sisulla olevan kalliokielon kuvan kanssa kuvasin myös valkoisen patjarikon. Kukan, jonka nimi oli minulle uusi. Kukka kasvoi takapihallamme pienenä mattona. Otin kukista useita kuvia. Yritin saada kuviin pienen kasvin mattomaisen vaikutelman. Valitsin näyttelyyn kuitenkin kuvan, jossa on vain yksi kukka. Patjarikon tunnistaminen ja nimen löytäminen internetistä vei aikaa. Hakusana ”matala valkoinen kukka” tuottaa todella paljon vaihtoehtoja. Sammalen itiöpesät Ilta-auringon lämmin värisävy on aina kiehtonut minua. Jokainen auringonlaskua kuvannut tietää kuitenkin, miten vaikeaa on saada toistettua kameralla taivaan hienoja värisävyjä sellaisena kuin ne luonnossa näkyvät. Viereisen sivun kuva sammalista on otettu laskevan auringon pehmeässä valossa. Kuvasin huhtikuun lopulla 2015 kukkapenkkimme kiveyksellä kasvavan sammalen itiöpesiä, jotka toivat mieleeni maissin tähkät. Kohde oli kuitenkin hieman liian pieni saadakseni siitä mielekästä kuvaa, joten päädyin tutkimaan sammalen itiöpesien varsien ryhmää. Kuva on hieman epäterävä, mutta toistaa mukavasti alhaalta paistavan auringon valon ja tuo esille oman maailman. Kirsikan kukat Olemme istuttaneet lastenlapsillemme kirsikkapuut takapihallemme. Odottelemme keväisin kirsikkapuiden herkkää kukintoa, vaikka näillä leveysasteilla se ei aina varmaa olekaan. Kesäkuussa vuonna 2015 puihin ilmestyivät ensimmäiset kukat. Tutkailin kukkia kameran linssin läpi ja otin tilanteessa kymmenkunta kuvaa. Kirsikan kukan kuvaaminen tuulisella säällä on haastavaa. Kukka on kevyt ja liikkuu herkästi tuulessa. Mielestäni onnistuin kuitenkin saamaan kuvaan kukkien herkkyyden, ja sain taustan tasaiseksi.maissin tähkät. Kohde oli kuitenkin hieman liian pieni saadakseni siitä mielekästä kuvaa, joten päädyin tutkimaan sammalen itiöpesien varsien ryhmää. Kuva on hieman epäterävä, mutta toistaa mukavasti alhaalta paistavan auringon valon ja tuo esille oman maailman. Syreenin kukka Syreenit aloittelivat kukintaansa kesäkuussa 2015, ja ajattelin ottaa kuvan yksittäisestä kukasta. Kuvan ottaminen ei kuitenkaan ollut helppoa. Ongelmaksi muodostuivat sekä tuuli että makrokuvauksen todellinen haaste eli lyhyt terävyysalue. Yritin useampana päivänä löytää tuuletonta hetkeä siinä kuitenkaan täydellisesti onnistumatta. Terävyysalueen rajallisuus tuli vastaan yrittäessäni saada kuvan siten, että kukan kaikki yksityiskohdat näkyisivät terävänä. Tässä jouduin useista yrityksistäni huolimatta tyytymään kompromissiin. Kanervikon kulkija En yleensä kuvaa hyönteisiä, koska ne eivät pysy riittävän kauan paikallaan. Joskus kuitenkin onnistaa. Sunnuntaina 16.8.2015 olimme mustikassa vaimoni kanssa Tampereelta Porin suuntaan. Mustikoita ei oikein löytynyt, joten palasin autolle ja hain kameran kuvatakseni jäkäliä ja kypsyviä puolukoita. Ottaessani ensimmäisiä ruutuja huomasin metsäluteen, joka liikkui puolukan lehtien päällä. Lude kääntyi auringossa ja pysähtyi aina välillä ikään kuin tarkastelemaan ympäristöä. Käänsin kameran ludetta kohden ja odotin, että se työntäisi päänsä puolukan lehden yli. Odotus kannatti. Pylväshaavan lehdet Pihallamme kasvaa kolme pylväshaapaa. Ne tekevät uusia versoja satunnaisesti pitkin takapihaa. Parhaiten versot säilyvät, jos ne kasvavat paikkaan, johon ruohonleikkurilla ei pääse. Oheinen kuva on juuri tällaisen säilyneen verson latva. Kuva syntyi hetken mielijohteesta. Ajatuksenani oli itse asiassa kuvata pienen puun juurella olevan viherherukan kukintoa. Linssin läpi katsottuna haavan lehdet olivatkin mielenkiintoiset. Lehtiruodot erottuivat hyvin, ja lehtien punaruskea väri tummaa taustaa vasten toi kuvalle mukavan kontrastin. Niinpä kuva tuli valittua näyttelyyn. Sinivuokko Kuva yksinäisestä sinivuokosta on otettu kuluvan vuoden toukokuussa. Olin odottanut sinivuokkojen ilmestymistä kukkapenkkiimme. Jostain syystä kukkia oli tosi vähän. Kuvassa oleva kukka oli muista selkeästi erillään ja muita huomattavasti pienempi. Tutkailin sitä eri kulmista ja päädyin valitsemaan kuvaussuunnan, jossa ilta-auringon valo tuo kukan syvän sinisyyden esille. Auringon suora valo osuu osaan terälehdistä, ja nämä värjäytyvät violetin sävyyn. Kuvakulma vaati nöyrää asennetta ja styrox-levyn maata vasten. Kuvapari viherherukka ja karviainen Kuvaparissa on kuva sekä viherherukan että karviaismarjan kukista. Kuvat on otettu vuonna 2016, siis kuluvan vuoden toukokuussa. Alun perin tarkoitus oli kuvata vielä avautumattomia viherherukan nuppuja, joiden hento punainen väri hehkui ilta-auringossa. Päädyin kuitenkin kuvaamaan jo avautuneita kukkia. Karviaispensaasta yritin ensin kuvata yksittäistä kukkaa. Tämä ei oikein onnistunut. Vaikka tuuli oli heikko, silti se sotki hieman tarkennusta, ja muutoinkin kukan pallomuoto oli kovin haastava makrokuvauksessa. Niinpä päädyin siinäkin hieman laajempaan kuvakulmaan. Kummassakin kuvassa käytin hyväkseni vastavaloa kohteen yksityiskohtien esiin tuomiseksi.