H
O
S
A
K
u
v
i
a
j
a
t
a
r
i
n
o
i
t
a
1
UUSIN JULKAISU
OSA I
1. Johdanto 2. Kuka olen 3. Kotisivuistani 4. Aiemmat julkaisut 4.1 Kuvia ja pieniä tarinoita 1 4.2 Kuvia ja pieniä tarinoita 2 4.3 Kuvia ja pieniä tarinoita 3 4.4 Lisää tarinoita 4 4.5 Pieniä tarinoita 5 4.6 Tarinoita 6 4.7 Auringonlaskuja 4.8 Muutama hyönteiskuva 4.9 Panoraamakuvia 4.10 Ensimmäinen näyttelykierros 4.11 Käytössäni olleista kameroista OSAII Kesken OSAT III - XI Puuttuvat Takaisin “Kaikki julkaisut” -valikkoon
2
1
.
Johdanto
Olen kuvannut vaihtelevasti kymmenen tai yksitoista vuotiaasta saakka. Vuosien varrella kamerat ovat vaihtuneet laatikkokamerasta kinokoon filmiä käyttäviin järjestelmäkameroihin. Digikamera on ollut käytössä reilut kaksikymmentä vuottta. Filmille ja dioille otettuja kuvia on tuhansia. Digikameroiden kehityttyä kuvattujen kuvien lukumäärä on kasvanut kymmeniin tuhansiin. Kuvasin vuosikymmeniä eri perhetapahtumia ja oman perheemme elämää. Kuvat ovat hyvin yksityisiä. Siirryttyäni digkameroiden käyttäjäksi kuvauskohteet monipuolistuivat. Ensimmäisenä kuvasin satunnaisia maisemakohteita. Intensiívisemmin kuvasin jossain vaiheessa kuitenkin makrokuvia. Pidin jopa näyttelykierroksen makro- ja lähikuvista. Nykyisin olen keskittynyt maisemakuvauksiin dronella. On olemassa sanonta “Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa”. Miettiessäni kuvien julkaisumahdollisuutta, mietin tuota sanontaa. Vaikka itse kuva kertoo tarinansa, niin kuvan syntyyn liittyvistä tapahtumista kuva ei kerro mitään. Niinpä päättäessäni lopulta rakentaa omat kotisivuni kuvien julkaisemista varten, päädyin rakenteeseen, jossa kerron kuvan yheydessä pienen tarinan kuvan ottamisesta, miksi kuva on otettu ja joskus miten se on otettu. Kotisivujani olen julkaissut vuodesta 2015 lähtien. Sivujen julkaisua miettiessäni tutkin erilaisia julkaisualustoja. Vaikka vaihtoehtoja oli tarjolla, päädyin rakentamaan sivut alusta lähtien omalla tyylilläni. Toimivan sivumallin löytäminen vaati useita eri vaihtoehtojen kokeilua. Ensimmäisenä haasteena oli löytää toimiva ja helppokäyttöinen sovellus. Lopulta päädyin sovellukseen Xara web designer, joka päivityksien myötä on muuttunut sovellukseksi Xara Derigner Pro+, joka on loistava “WYSIWYG” -sovellus eli What You See Is What You Get. Nyt, kun sovelluksen uusimmassa versiossa julkaistiin mahdollisuus luoda E-kirja, päätin koota vuosien varrella julkaisemani kotisivut yhtenä kokonaisuutena. Tampereella 3.5.2024
3
2. Kuka olen
Olen sielultani ja syntyperältäni sieviläinen, hieman yli seitsemäkymppinen elä- keläinen. Nykyisin virallisesti tamperelainen. Ensimmäiset mustavalkoiset valokuvani olen ottanut yhdeksän tai kymmenvuotiaana 1960 –luvun alussa 6 x 9 filmille kuvaavalla laatikkokameralla. Olen kuvannut filmille ja ottanut dioja. Olen viettänyt aikaani pimiöissä mustavalkoisia valokuvia tehden. Digikuvaukseen olen siirtynyt vasta tällä vuosituhannella. Valokuvauksessa minua kiehtoo vangita hetki kuvaksi. Erityisesti mustavalkoisen filmin kehittämisessä ja filmistä valokuvien tekemisessä oli tiettyä jännitystä. Kuvan hahmottuessa valokuvapaperille punaisen lampun valossa Miten kuva on onnistunut, ovatko valotus ja tarkennus kohdallaan. Pystyykö pimiössä korjaaamaan vlotuksen virheitä. Lopputuloksen eteen piti tehdä töitä. Digiaikakauteen siirtyessäni en aluksi oikein uskonut digitekniikan kykyyn toistaa värejä ja sävyjä. Tekniikka vei kuitenkin mukanaan. Vaikka digikuvien kanssa ei tarvitse odottaa kuvien valmistumista, niin jotain siitä puuttuu. Pimiötyöskentelyn tunnelma ja viehätys. Enää ei kuitenkaan ole tarpeen arvioida montako kuvaa kohteesta voi ottaa. Digi- kuvaus toi kaipaamani vapauden kokeilla. Voi ottaa vielä vamuudkesi muutaman ylimääräisen kuvan, Nautin kuvaamisesta. Ottamiani kuvia katsellessani muistan useimmiten myös kuvaustilanteen. En välttämättä vuotta, en päivää enkä kellonaikaa vain tilanteen, jossa kuva on otettu. Eräs tällainen voimakkaita muistoja herättävä kuva syntyi, kun lokakuussa 2001 kuljin vaimoni ja nuorimman tyttäremme kanssa metsäpolkua. Polun keskellä oli pieni käpy. Minun oli pysähdyttävä. Tuosta on otettava kuva. Tilanteesta syntyi yksi mieluisimmista kuvistani ”Käpy”. .
4
Muistan
vieläkin
sen
tunteen
ja
hiekkatien
sekä
metsän
tuoksun.
Kuvassa
on
jotain,
joka
puhuttelee
minua.
Männynkäpy
syksyisellä
hiekkatiellä
ja
taustalla
puolukkavarpuja,
värisävy
tulee
taivaalla
olevista
siniharmaista
pilvistä,
maa
täynnä neulasia, täydellinen syksyn rauha metsässä. Voiko enempää toivoa.
Minulle
on
ollut
ensisijaisen
tärkeää,
että
kuva
syntyy
kuvattaessa
eikä
tietokoneen
Kun
muistelen
mustavalkoisten
kuvien
valmistusta,
niin
täytyy
todeta,
että
jo
tuolloin
pohdin
kuvan
valoja
ja
varjoja
ja
pyrin
saamaan
mielestäni
parhaan
mahdollisen
tuloksen.
Luettuani
nuoren
kuvaajan
Teemu
Saloriutan
jutun
“Miksi
kuvankäsittelyä
tarvitaan?”
[
1
]
tulin
siihen
tulokseen,
että
kuvaa
on
mahdollista
käsitellä
hyvällä
omalla
tunnolla.
Yhdestä
periaatteesta
pyrin
kuitenkin
pitämään
kiinni.
Sivuillani
ei
ole
kuvia
henkilöistä
lukuunottamatta
muutamaa poikkeusta. Näihin poikkeuksiin olen saanut henkilöiltä julkaisuluvan.
5
3.
Kotisivuistani
Olen esitellyt kotisivuillani hosa.fi kuviani pienten tarinoiden kera vuodesta 2015 lähtien. Sivujen päivittämien on tapahtunut vaihtelevasti. Joskus olen päivittänyt sivuja viikottain ja joskus päivitysten väli voi olla kuukausiakin. Vuosien saatossa sivujen ulkoasu on muuttunut. Olen ryhmitellyt sivut suunnilleen aiheittain. Vuosittain ryhmittelyn aloitin vuonna 2017. Kuviani löytyy edelleen myös instagramista http:// instagram.com/hosa.fi Toivottavasti nautit kuvistani ja tarinoista. Lisäksi toivon,että antaisit palautetta. Voit kommentoida suoraan säh- köpostiini hosaposti@gmail.com .Seuraaville
sivuille
kokoamani
julkaisu
noudattaa
pitkälle
kotisivujen
sisältöä.
Rakenne
on
poikkeaa
kuitenkin
alkuperäisistä
sivuista.
Lisäksi
olen
vaihtanut
yksittäisiä
kuvia
tilanteissa,
joissa
sivuilla
olen
kuvan
laatu
ei
vastaa
nykyistä
näkemystäni.
Olen
joutunut
myös
luopumaan
tekstin
automaattiseta
tasaamisesta.
Tasattu
teksti
ei
jostain
syystä
toiminut
kännykän
näytöllä.
Kirjaimet
menivät
satunnaisesti päällekkäin.
Tämä
on
on
ensimmäinen
yritelmä
julkaista
kotisivujeni
sisältö
kirjan
muodossa.
Antoisia luku- ja katseluhetkiä.
6
4.
Aiemmat
O tsikon “Aiemmat” alla on koottuna vuosien 2015 ja 2016 julkaisut. Julkaisujen päivämäärät puuttuvat, mutta julkaisut alkavat otsikolla “Kuvia ja tarinoita 1”, joka on julkaistu touko- kesäkuussa vuonna 2015. Sivut ovat suunnilleen julkaisujärjestyksessä paitsi “Näyttelykuvat” ja “Kamerani” -sivut, jotka ovat tämän koosteen viimeisenä. Näyttelykuvat -sivut julkaisin vuonna 2016, kun näyttely oli esillä Nivalassa Tillarigalleriassa. Kamerat -sivujen syntyhetkeä en muista.4.1 Kuvia ja pieniä tarinoita 1
Näillä sivuilla on yksittäisiä kuvia ja kuviin liittyviä pieniä tarinoita. Kuvat eivät ole ajallisesti minkäänlaisessa järjestyksessä. Kuvat olen valinnut näille sivuille satunnaisesti. Joskus hetken mielijohteesta. Jokaiseen kuvaan liittyy kuitenkin jokin kuvan ottamiseen liittyvä muistikuva. Vesihelmiä nurmikolla 12.5.2007 klo 8.12, Canon EOS 30D, Canon EF-S 60 Macro Joimme vaimoni kanssa aamukahvia pihallamme toukokuisena aamuna vuonna 2007. Aamu oli kaunis ja aurinkoinen. Yö oli ollut viileä, ja nurmikko helmeili kastepisaroista. Hain kameran ja otin muutaman kuvan kasteisesta nurmikosta. Yritin saada kuvattua aamuauringon säteet, jotka loistivat nurmen vesipisaroista. Kuvien ottamiseksi kamera piti viedä maan tasolle. Märkä ruoho kasteli vaatteeni ja aiheen tutkiminen jäi lyhyeen. Myöhemmin kuvia katsellessa niistä paljastui mielenkiintoinen yksityiskohta. Klikkaamalla kuvassa olevaa vesipisaraa saattaa pisarassa nähdä pihapiirin ylösalaisin kuvattuna.Sammalen itiöpesät 23.5.2015
28.4.2015 klo 18.55, Canon EOS 6D, Canon EF 100 macro Kukkapenkkimme reunakiveyksellä kasvaa sammalta. Taitaa olla karhunsammal.
7
Keväällä
huhtikuun
lopulla
sammal
oli
kasvattanut
itiöpesiä
puolentoista
sentin
mittaisiin
varsiin.
Yritin
kuvata
niitä
saadakseni itiöpesien maissin tähkää
muistuttavat
muodot
esille.
Käytössäni
oleva makro-objektiivi ei kuitenkaan
pysty
tuottamaan
kuin
1:1
kuvia.
Lisäsin
vielä
loittorenkaat,
jolloin
sain
kuvasuhteeksi
1,6:1.
Tämäkään
ei
vielä
riitä
toistamaan
pienen
pieniä
itiöpesiä.
Itiöpesät
pääset
kuitenkin
näkemään
klikkaamalla
hiiren
keskelle
kuvaa,
jolloin
keskellä
olevat
itiöpesät
näkyvät
moninkertaisena ja näet itiöpesän mielenkiintoiset yksityiskohdat.
Esimmäiset kirsikan kukat 1.6.2015
26.7.2014 klo 18.55, Canon EOS 6D, Canon EF 24 - 105
Olemme
istuttaneet
lastenlapsillemme
kirsikkapuut
takapihallemme.
Vuonna
2014
satona
oli
tasan
yksi
kirsikka,
joka
joutui
sitten
linnun
syömäksi.
Vanhin
lastenlapsistamme
tuolloin
neljä
ja
puolivuotias
tyttö
olisi
halunnut
syödä
sen,
mutta
arvelimme,
kirsikan
olevan
vielä
raaka.
Se
on
huomenna
kypsä
hänelle
sanottiin.
No
huomenna kirsikkaa ei enää ollut.
Aiemmin
istutettujen
kesällä
2014
“satoa”
tuottaneiden
kirsikkapuiden
lisäksi
istutettiin keväällä 2015 uudet kaksi puuta.
31.5.2015 klo 14.58, Canon EOS 6D, Canon EF 70 - 300,
Viimein
alkukesästä
2015
aiemmin
istutettuihin
kirsikkapuihin
tulivat
ensimmäiset
kukat.
Kukinto
onnistui
tosi
hyvin
ja
puut
oli
valkoisenaan
herkkiä
valkoisia
kukkia.
Innostuin
kukista
hyvänä
kuvauskohteena
vain
todetakseni
kirsikan
kukan
kuvaaminen
tuulisella
säällä
olevan
haastava. Kukka on kevyt ja liikkuu herkästi
8
tuulessa.
Kuva
on
yksi
parhaimmista
otoksistani
tuon
kevään
kirsikan
kukista.
Mielestäni
onnistuin
saamaa
kuvaan
kukkien
herkkyyden
ja
sain
taustan
tasaiseksi.
Kuva oli mukana ensimmäisessä valokuvanäyttelyssäni.
Syreenin kukan kuvaamisen vaikeus 22.6.2015
22.6.2015 klo 19.56, Canon EOS 6D, Canon EF 100 Macro, loittorenkaat
Syreenit
aloittelivat
kukintaansa
ja
ajat-
telin
ottaa
kuvan
yksittäisestä
kukasta.
Kuvan
ottaminen
ei
kuitenkaan
ollut
helppoa.
Ongelmaksi
muodostui
sekä
tuuli
että
makrokuvauksen
todellisesta
haaste
eli
lyhyt
terävyysalue.
Yritin
useampana
päivänä
löytää
tuuletonta
hetkeä
siinä
kuitenkaan
täydellisesti
onnistumatta.
Terävyysalueen
rajallisuus
tuli
vastaan
yrittäessäni
saada
kuvan
siten,
että
kukan
kaikki
yksityiskohdat
näkyisivät
terävänä.
Tässä
jouduin useista yrityksistäni huolimatta tyytymään kompromissiin.
Juhannusaamun kuusamat
21.6.2009 klo 07.04, Canon EOS 30D, Canon EF 100 Macro
Harvoin
suunnittelen
kuvia
etukäteen.
Kuvat
ovat
syntyneet
kuvaustilanteessa.
Yksi
kuva,
jonka
mietin
etukäteen,
on
kuva
kuusaman
kukista.
Ajattelin,
että
kukista
on
otettava
kuva
vastavaloon.
Vastavalo
mahdollistui
kasvin
sijainnista
johtuen
vain
aikaisin
aamulla.
Kuva
on
otettu
kuuden
aikaan
kesäkuun 21. päivä vuonna 2009.
Muistan
kuvaushetkestä
lyhyen
keskustelun
naapurin
kanssa.
Olin
juuri
pystyttänyt
jalustan
ja
asensin
kameraa
kuvauvalmiiksi,
kun
naapuri
meni
pihatietä
koiransa
kanssa.
Hän
ihmetteli
mitä
minä
teen
kameran
kanssas
aamukuudelta.
Selostin
tietysti auliisti mitä olin tekemässä.
9
Vadelman kukka
9.7.2007, Canon EOS 30D, Canon EF-S 60 mm, Macro
Myös
oheisella
vadelman
kuvalla
on
oma
tarinansa.
Otin
sen
heinäkuun
yhdeksännen
päivän
iltana
2007.
Kuva
kulki
mukanani
kouluttaessani
kuntien
päättäjiä.
Pidin
kuvaa
mukana
aineistossani.
Esitin
kuvan
usein
tilaisuuden
alussa
ja
kysyin,
mikä
kukka
on
kyseessä.
Kuvan
näki
noin
tuhannen
ihmistä
ja
oikeaa
vastausta
en
kolmen
vuoden
aikana
saanut.
Vasta
vuonna
2010
uuden
työpaikkani
työyhteisöstä
yksi
henkilö
tunnisti
kasvin.
Tämä
todistaa
hyvin
sen
miten
maailma
muuttuu,
kun
sitä
katsotaan
hieman
lähempää.
Pari kuvaa Pallastunturin vaellukselta
Ruohokanukka
25.7.2008, Canon EOS 30D, Canon EF-S 60 mm, Macro
Ruohokanukan
kuva
on
otettu
Pallastunturilla
heinäkuussa
2008.
Nuorin
tyttäremme
oli
vaeltamassa
Hetasta
Pallastunturille
ja
olimme
sopineet,
että
haen
hänet
vaelluksen
jälkeen
kotiin.
Lähdin
sitten
sovitusti
neljän
maissa
aamulla
ajamaan
kohti
pohjoista.
Tapasimme
hotellilla
ja
tytär
yllätti
minut
halutessaan
tehdä
vielä
lyhyen
patikoinnin
tunturissa.
Ei
muuta
kuin
ylimääräiset
tavarat
autoon
ja
tunturiin.
Tuolla
patikoinnilla
tuli
otettua
useita
kuvia
mm.
kuva
ruoho-kanukasta.
Erikoisesta
kasvista,
jota
en
kuvatessani
tunnistanut. Löysin kasville nimen vasta ensimmäistä
näyttelyä valmistellessani.
10
Vaivaispaju
25.7.2008, Canon EOS 30D, Canon EF-S 60 mm, Macro
Samalla
patikoinnilla
tutustuin
kasviin,
jota
en
edes
tiennyt
olevankaan.
Huomioni
kiinnitti
punaiset
pienet
“pallukat”
lähellä
maanpintaa.
Niiden
väri
ja
muoto
kiehtoivat,
joten
otin
pallukoista
muutaman
kuvan
sen
kummemmin
ajattelematta
itse
kasvia.
Mister
Googlen
avustuksella
sitten
tunnistin
kasvin
vaivaispajuksi.
Kaikkitietävän
Wikipedian
mukaan
Suomen eteläisimmät vaivaispajut kasvavat juuri Pallastunturilla.
11
4.2 Kuvia ja pieniä tarinoita 2
Ensimmäisiä oikealla makro-objektiivilla otettuja kuvia
Kuva
idän
sinililjasta
on
otettu
ensimmäisellä
oikealla
makro-objektiivillani.
Ostin
Canonin
EF-S
60
mm:n
makro-objektiivin
huhtikuussa
2007.
Testailin
objektiivia
kuvaamalla
kaikkea
pientä.
Kun
lumet
lopulta
sulivat
ja
ensimmäiset
kukat
ilmaatuivat
huhtikuun
lopulla,
pääsin
kokeilemaan
objektiivia
“oikeisiin”
kohteisiin.
Maassa
kasvavien
pienten
kohtidenn
kuvaaminen
oli
tosi
kiehtovaa.
Innostuin
ottamaan
useita
kuvia
hakiessani
oikeaa
tarkennuskohtaa.
Märkä
ja
kylmä
maa
pakottivat
lopulta
lopettamaan.
Ensimmäisistä
kokeiluistani
25.4.2007
syntyi
kuitenkin alla oleva kuva Idän sinililjasta, josta oli hieman ylpeä.
Idä sinililja
25.4..2007, Canon EOS 30D, Canon EF-S 60 Macro
Kuva
idän
sinliljasta
oli
pitkään
aikaan
yksi
mielestäni
parhaista
makro-otoksista.
Innostuin
itsekin
tuloksista
niin,
että
laitoin
kuvia
tyttärilleni.
Vieressä
otetusta
kuvasta
keskimmäinen
tyttäristäni
totesi
“Näitä
lisää”.
Kuva
on
otettu
huhtikuun
25.
päivä
kahdeksan
aikaan
illalla.
Makro-objektiivin
testaua
jatkui
seuraavana
päivänä.
Ajoin
töiden
jälkeen
Antin-kalliolle
etsimään
sopivia
kuvauskohteita.
Kuvauskohteita
oli
paljon,
mutta
olin
varustautunut
huonosti.
Mukana
ei
ollut
suoja-alustaa
maan
pinnassa
olevien
kohteiden
kuvaamiseen.
eikä
myöskään
jalustaa.
Onnistuin
silti
ottamaan
muutaman
kuvan.
Tuolta
reissulta
julkaisen
tässä
kolme
kuvaa.
Yläpuolella
oleva
pallojäkälä
ja
alapuolella
olevat
kaksi
kuvaa
kalliotorvijäkälästä
Pallojäkälä
26.4.2007, Canon EOS 30D, Canon EF-S 60 Macro
Pallojäkälästä otin vain seuraavalla sivulla olevan kuvan. Kohteen luonteen vuoksi
12
tarkennuspisteen
valitseminen
oli
vaikeaa.
Päädyin
kuvan
mukaiseen
lopputulokseen.
J
älkeenpäin
ajatellen
pienemmän
aukon
käyttäminen
olisi
voinut
olla
paikal
laan.
Tässä
aukko
oli
f4.6
Kallitorvijäkälä
26.4..2007, Canon EOS 30D, Canon EF-S 60 Macro
Kalliotorvijäkälän
kuva
syntyi
tilan-
teesta,
jossa
yritin
kuvata
leppäkerttua.
Hyönteinen
oli
kuitenkin
sen
verran
liu-
kasliikkeinen,
että
keskityin
hetkeksi
ku-vaamaan
pelkästään
värikästä
jäkälää,
jonka
nimestä
minulla
ei
ollut
aavistustakaan
kuvatessani.
Ihailin
vain
jäkälän kukintoa ja leipämaista muotoa.
Kalliotorvijäkälä ja leppäkerttu
26.4.2007, Canon EOS 30D, Canon EF-S 60 Macro
Otettuani
muutaman
kuvan
jäkälästä
leppäkerttu
ilmaantui
taas
kuvaan.
Kuvaajaa
kohden
tuleva
hyönteinen
oli
kuitenkin
kovin
vaikea
kuvattava.
Tarkennus
ei
oikein
onnistunut
ja
niinpä
leppäkettu
saavutti
“lentoonlähtökorkeuden”
ennen
kuin
sain
päätettyä
miten
kuvaan.
Lopulta
leppäkerttu päätyi keskelle kuvaa.
13
Kalliokielo piha-altaan reunalla
Canon EOS 30D, Canon EF 100 Macro
Kalliokielon
kuva
syntyi
myös
hetken
mielijohteesta.
Olin
muutamana
päivänä
seurannut
pihaaltaan
reunalla
olevan
kukan
kasvua.
Minua
kiehtoi
kalliokielon
nuppujen
muoto.
Ylä
osaltaan
lähes
valkoiset
vajaan
sentin
mittaiset
roikkuvat
”pötkylät”.
Vein
kameran
lähes
maanrajaa
saadakseni
lehtien
alla
olevat
kukan
nuput
kunnolla
esiin.
Nupuis-ta
tulikin
kuvassa
pääkohde.
Lehtien
alustan
vehreä
tunnelma
tallentui
myös
hyvin
kuvaan.
Kuvaan,
josta
monet
sen
nähneet
ovat
pitäneet.
Kuva
on
otettu
kesäkuun
alussa
2012.
Tässä
vaiheessa
minulla
oli
jo
käytös-säni
100
mm:n
makroobjektiivi.
Kamera
oli
Canon
30D,
joka
on
ns. croppirunkoinen ei siis täyden kennon kamera. Muuntokerroin on 1,6.
Patjarikko
Samana päivänä kuvasin myös valkoisen kukan, joka kasvoi takapihallamme
peineneä mattaona. Tätä kirjoitaessani kukkaa ei enää ole. Kukan nimi on pat-
jarikko, joka on minulle aivan uusi. Valitsin myöhemmin pitämääni näyttelyyn
kuvan, jossa on yksittäinen kukka keskelläå kuvaa. Kukan ympärillä on kuin
kehyksena epäteräväksi jääneet valkoiset terälehdet.
14
4.3 Kuvia ja pieniä tarinoita 3
Vaahteran kukinto ja omenan nuput
Alla
olevat
olevat
kuvat
on
otettu
kokeilumielessä.
Halusin
tutkia
miten
saan
taustan
häivytettyä
täysin.
Kuvat
on
sunnuntaina
18.
päivä
toukokuuta
vuonna
2014.
Päivä
oli
lähes
pilvetön.
Kuvaamiseen
käytin
100
mm:n
makro-objektiivia.
Kuvissa
on
vaahteran
ja
omenan
kukan
nuppuja.
Kuvat
otin
vastavaloon,
kuten
hyvin usein mielelläni teen.
Onnistuin
tavoitteessani
taustan
häivyttämisessä
mielestäni
hyvin.
Kuvien
tausta
on
täysin
häivytetty.
Kummankin
kuvan
tausta
on
väritykseltään
harmaa
ja
ehkä
liiankin
tasainen.
Kohteen
yksityiskohdat
kuitenkin
piirtyvät
hyvin
taustaa
vasten. Samoin kohteiden hento väritys toistuu kuvissa hyvin.
Uusi kamera
Hankin
kesällä
2014
uuden
kameran
tai
siis
käytännössä
kamerarungon.
Hank-
kimani
kamerarunko
oli
täydenkennon
Canon
EOS
6D.
Olin
suunnitellut
täyden
kennon
kameran
hankkimista
jo
pitkin
kevättä.
Hankkiminen
hankkiminen
hel-
pottui
huomattavasti,
kun
kamerasta
tuli
mukava
tarjous
siten,
että
mukana
oli
kuvanvakaajalla
varustettu
L
-sarjan
Canonin
EF
24
-
105
zoom.
Kamera
vastasi
odotuksia.
Se
on
kevyt
jä
käteensopiva.
Kuvausominaisuuksia
löytyy
riittävästi.
Annoin
kameran
sittemin
tyttärelleni
syntymäpäivälahdjaksi
hankittuani
uuden
kameran.
15
Timotei heilimöi
Kaikki
ovat
myös
nähneet
pölyävän
heinäpellon.
Timotei
heilimöi
kevyessä
kesätuulessa.
Moniko
on
nähnyt,
miltä
kukkiva
timotei
oikeasti
näyttää.
Olin
testaillut
uutta
kameraa
eiri
kohteisiin.
Odotukset
olivat
korkealla.
Testatessani
kameran
omi-naisuuksia
päädyin
kuvaamaan
kukkivaa
timotein
tähkää.
Ilma
oli
aurinkoinen,
joten
valoa
riitti,
mut-ta
tuuli
vaikeut-ti
kuvan
ottamista.
Yritin
häivyttää
taustan,
mutta
se
ei
onnistunut.
Lopulta
tarkimmas-sa
kuvassa
tähkä
on
keskellä
kuvaa,
joten
otos
ei
vastaa
odotuksiani.
Päädyin
kuitenkin
tuomaan
sen
myös
muiden nähtäväksi.
Jos
viet
hiiren
keskelle
kuvaa
ja
painat
hiiren
va-
semman
puoleista,
niin
saat
näkyviin
aivan
uuden
näkökulman
timotein
kukinnosta. Toivottavasti nautit näkemästäsi.
Vaahteran kukka
Kaikki
ovat
nähneet
upean
vaahteran
ruskan.
Kuinka
moni
on
nähnyt
vaah-
teran
kukan.
Minä
en
ainakaan.
Olin
nähnyt
vaahteran
kukassa,
mutta
en
koskaan
varsinaista
kukkaa.
Päätin
tut-
kia
asiaa
tarkemmin
ottamalla
kukista
makrokuvia.
Se
ei
kuitenkaan
ollut
yksinkertaista.
Vaahteran
yksittäinen
kukka
on
kovin
pieni
ja
liikkuu
pie-
nimmästäkin
tuulenvireestä.
Kuvaami-
sessa
oli
ongelmana
mihin
tarkennat.
Vaikka
kukka
on
pieni,
niin
koko
kohteen
saaminen
tarkaksi
ei
ole
helppoa.
Otin
kuvia
reilusti
yli
neljäkymmentä
ja
vain
oheinen kuva on jokseenkin tarkka.
Kuva
on
otettu
toukokuun
viimeisenä
päivänä
vuonna
2015.
Kuvatessa
käytin
Canonin 100 mm:n makro-objektiivia ja kamerana oli Canon EOS 6D.
16
Mäntykukkia Kukonkankaalla Hollolassa
Vuoden
2015
piti
olla
hyvä
mustikkakesä.
Mustikoita
löytysi,
kunhan
meni
met-
sään
ja
ryhtyi
poimimaan.
Näin
ainakin
kerrottiin.
Tällä
ajatuksella
ja
suurin
odo-
tuksin
lähdimme
elo-kuun
alussa
Hollolassa
etsimään
mustikoita.
Etsimiseksi
se
todella
meni.
Kolme
tuntia
ja
useita
eri
paikkoja,
mutta
mustikoita
ei
löytynyt.
Yksi
pysähdyspaikoistamme
oli
Kukonkankaan
alue,
jossa
meille
kerrotun
mukaan ainakin olisi mustikoita.
Eipä
ollut.
Olimme
jo
lähtemässä
pois,
kun
näin
kummallisen
kasvin
sammalten
keskellä.
En
ollut
moista
ennen
näh-nyt.
Kasvi
oli
niin
erikoinen,
että
siitä
olisi
mukavaa
ottaa
kuva.
Hetken
miettimisen
jälkeen
hain
autosta
kameran.
Yritin
jälleen
kerran
häivyttää
kohteen
taustaa
siinä
kuitenkaan
onnistumatta.
Sammal
oli
märkää
ja
pari
pientä
muovipussia
ei
suojannut
kovin
hyvin
kosteudelta
maatessani
kuvaamista
varten
maassa.
Niinpä
luovuin
enemmistä
yrityksistä.
Ohessa
on
kaksi
parasta
otosta,
jotka
tuolta
reissulta
sain.
Ensimmäinen
kuva
on
otettu
Canonin
24
-
105
mm:n
Zoom
objektiivilla
95
mm:n
polttovälillä.
Toisessa
kuvassa
käytin
Canonin
100
mm:n
makro-objektiivia.
Kamerana
oli
Canon
EOS
6D.
Uuden puun alku
Jokainen
tietää
varmasti
millainen
on
vaahteran
siemenpari,
joka
leijailee
alas
puusta.
Jos
piha-piirissä
on
vaahtera,
niin
keväällä
siemeniä
löytyy
joka
paikasta.
Vappupäivänä
2016
kiinnitin
huomiota
siemenien
muuttuneeseen
asentoon.
Siemenet
eivät
enää
olleetkaan
pitkällään
ruohon
päällä
vaan
olivat
nousseet
pystyyn. Pystyyn nousseita siemeniä oli nurmikolla vieri vieressä. Ikään kuin
17
joku
olisi
asetellut
ne
ruohikkoon.
Lähemmin
asiaan
perehdyttyäni
minulle
selvisi
syy
tähän
ilmiöön.
Sie-menet
oliva
itäneet
ja
puun
alut
työsivät
latvaansa
kohti
taivasta.
Siemen
oli
vielä
kiinni pienessä puun taimessa.
Näky
oli
niin
erikoinen,
että
halusin
ottaa
kuvan
kasvunsa
alussa
olevasta
vaahterasta.
Kuva
oli
otettava
kohteen
sivulta.
Kohde
oli
noin
kahden
tuuman
korkuinen,
joten
kuvakulma
edellytti
jälleen
makuulleen
asettumista.
Ka-merassani
kun
ei
ole
kääntyvää
taustanäyttöä.
Vaikka
teräsyysalue
makrokuvauksessa
on
kovin
lyhyt
onnistuin
saa-
maan
lähes
koko
kohteen
mahtumaan
terävyysalueella.
Valitsin
kuvan
Nivalassa
järjestämäni
näyttelyn
tunnuskuvaksi.
Vaikka kohde on pieni, niin siinä on voiman tuntu.
Syksyn viimeinen
Vuonna
2016
portaallamme
oli
kukkinut
koko
kesän
edellisvuoden
äitienpäiväruusu.
Kukinta
alkoi
kesän
alussa
ja
viimeisen
kukat
olivat
vielä
ensimmäisten
pakkasten
aikaan.
Ruusu
on
kukkinut
kiitettävästi
koko
ajan.
Ottaessani
oheisen
kukan
syyskuun
alussa
ruusussa
oli
vielä
muutama
kukka
eikä
kasvi
osoittanut lainkaan kuihtumisen merkkejä.
Onnistuin
saamaan
esille
kuvan
hennon
hämähäkin
seitin
ja
seittiin
tarkertuneen
koivun
siemen
lenninlehdet.
Kuva
on
väreiltään
mielestäni
kovin
rauhoittava.
Kuva
on
otetu
keväällä
hankkimallani
toisella
täyden
kennon
kameralla
Canon
5D
Mark
III.
Ohjektiivi
oli
Canon EF 100 Makro.
18
Lisää tarinoita 4
Pihlajan kukinnot
16.6.2012, Canon 30D, Canon EF 70 - 300 mm.
Kuvat
pihlajan
kukinnoista
otin
vuonna
2012
eräänä
kesäkuun
aurinkoisena
lau-
antaina.
Kello
oli
viisi
iltapäivällä.
Pihlaja
oli
avautumassa
täyteen
kukkaan.
Tutkin
kameran
linssin
läpi
eri
vaiheessa
olevia
kukintoja.
Kuvaussessio
kesti
puolisen
tuntia
ja
tuloksena
syntyi
kuvia
niin
vasta
nupullaan
olevista
kukkatertuista
kuin
täydessä
kukassakin
olevista
kukinnoista.
Myöhemmin
järjestmiini
näyttelyihin
päädyin
näistä
kuvista
valitsemaan
kuvan,
jossa
nuput
ovat
juuri
avautumassa.
Kamerana
oli
Canon
EOS
30D
ja
objek-tiivina
100
mm:n
makro
paitsi
viimeisessä.
jonka
kuvasin 70 - 300 mm:n zoomilla.
16.6.2012, Canon 30D, Canon EF 70 - 300 mm.Vasen kuva: Nupullaan olevat pihlajan kukkatertut ovat kuin kimppu valkoisia
helmiä, jotka on istutettu kukkarankaan.
16.6.2012, Canon 30D, Canon EF 70 - 300mm Oikea kuva: Täysin avoimet kukat muodostavat taas harsomaisen pehmeän kokonaisuuden. Vastavalo vielä korostaa harsomaisuutta
19
Luupiini
Canon EOS 30D ja objektiivi Canon EF 70 - 300 mm.
Lupiinin
kuva
syntyi
oikeastaan
vasta
kun
katsoin
kuvaa
otettuani
sen.
Kuva
ei
oikeastaa
olisi
mitään
ilman
toisessa
kukassa
olevaa
voikukan
siementä.
Melkeinpä
toivon,
että
olisin
huomannut
sen
jo
kuvatessani,
enkä
vasta
kuvaa
katsoessani.
Kuvan
ottamiseen
käytin
aiemmin
keväällä
ostamaani
300
mm:n
objektiivia.
Tavoittelin
kuvaan
tasaista
taustaa
ja
niin-pä
käytin
suurta
aukkoa.
Otin
kuvan
ilman
jalustaa,
joten
jouduin
käyttämään
lyhyttä
valotusaikaa.
Yllätyksekseni
tällä
kjetää
riitti
yksi
otos
tuottamaan
terävän
kuvan.
Kuvaupäivä
oli
juhannuslauantai vuonna 2012.
Lehtolaukan kukinnot
Canon 30D ja objektiivina 100 mm:n makro
Kuvapari lehtolaukasta syntyi tilanteessa, jossa kuvasin etupihamme kukkapen-
kissä kasvavan lehtolaukan runsasta kukintoa. En oikein ollut tyytyväinen otta-
miini kuviin, ja niinpä tutkailin kohdetta hieman tarkemmin. Huomioni kiinnittyi
avatumassa olevaan kukkaryhmää, joten kohdistin kamerani siihen. Tuloksena oli
mielenkiintoinen otos syntymässä olevasta kukinnosta. Kuva vaati tietysti pariksi
kuvan täysin avautuneesta kukkaryhmästä. Kuvapari on otettu heinäkuussa 2012.
20
Variksenmarjat Sammalisessa Lestijärvellä
28.4.2007, Canon 30D, Canon EF-S 60 makro.
Huhtikuussa
2007
kuljin
kameran
kanssa
Lestijärvellä
Sammalisen
alu-
eella.
Päädyin
kuvaamaan
rehevässä
varvikossa
variksenmarjan
kukintoa.
Tavoitteena
oli
saada
otettua
kuva
si-
ten,
että
tausta
olisi
mahdollisimman
tasainen.
Taustalla
on
kuvauksen
kan-
nalta
haasteellinen
puusto.
Siitä
huoli-
matta
ensimmäinen
kuva
onnistui
hy-
vin.
Kuvassa
toistuu
hyvin
jopa
hento
hämähäkin seitti.
Kuvaustilanteeseen
liittyy
myös
pieni
episodi
hukatusta
jalustan
keskiput-
kesta.
Jouduin
asettamaan
kameran
tosi
matalalle
ja
tuolloin
käytössäni
olleesta
jalustasta
piti
ruuvata
keski-putki
pois
saadakseni
kameran
riittävän
alas.
Ku-
vaustilanteen
jälkeen
unohdin
putken
kuvauspaikalle.
Huomasin
unohduksen
vasta
autolla.
Kuvauspaikan
ja
unohtamani
putken
etsimisessä
kuluikin
sitten tovi, mutta putki onneksi löytyi.
21
4.5 Pieniä tarinoita 5
Lehtikuusen käpy ja rengassalama
Kamera Canon EOS 6D ja 100 mm:n makro
Keväällä
2015
päädyin
hankkimaan
rengassalaman
makrokuvausta
varten.
Ren-
gassalama
on
salamalaite,
jonka
välähdyspää
on
objektiivin
ympärillä
siten,
että
objektiivi ei aiheuta varjoja lähikuvauksessa.
Ensimmäisen
kerran
salamaa
käytin
huhtikuussa
2015.
Kello
oli
vähää
vaille
yh-
deksän
illalla
ja
aurinko
oli
juuri
laskenut.
Kuvasin
pihamme
lehtikuusen
käpyjä.
Otin
ensin
testimielessä
muutaman
kuvan
ilman
salamaa,
mutta
pitkähkö
valotus-
aika
ei
riittänyt
pysäyttämään
herkästi
liikkuvaa
käpyä.
Tiesin
tämän
jo
kuvia
ot-
taessani,
mutta
koetin
kuitenkin
vähän
niinkuin
todistaakseni
rengassalaman
tarpeellisuuden.
Siis
salama
objektiivin
nokalle
ja
uusia
kuvia
ottamaan.
Koska
rengassalama
oli
minulle
ihan
uusi
laite
päädyin
kuvaa-maan
automaattiasetuksilla.
Ongelmaksi
tässä
tuli
se,
että
automaatti
valitsi
au-
koksi
f4.
Tämä
tarkoitti,
että
terävyys-
alue
jäi
aivan
liian
lyhyeksi.
Ilman
sala-maa
tehdyissa
yrityksissä
käytin
aukko-na
f32
saadakseni
terävyysalueen
kasva-maan
riittäväksi.
Tämä
kuitenkin
johti
sekuntien
valotusiaikaan
ja
edellä
kerto-maani
lopputulokseen.
Ohessa
on
siis
kolmas
koskaan
rengassalamalla
ottamani
kuva.
Lyhyestä
tervyysalueesta
huolimatta
kohteen
värit
toistuvat
todella
hyvin
ja
kuva
on
muutenkin
tasapainoinen.
Taustan
sinisyys voimistaa tunnelmaa.
Pitkänperjantain kaktus
Kamera Canon EOS 6D ja 100 mm:n makro
Pääsiäisen
aikaan
2015
tutkaiilin
kameralla
pääsiäiskaktuksen
kukintoa.
Kasvi
oli
olohuoneemme
pöydällä,
joten
olosuhteet
eivä
haitanneet
kuvausta.
Otin
kukinnosta useampia otoksia saamatta oikein mieluista kuvaa. Niinpä päädyin
22
tukailemaan makro-objektiivillä kukan
heteitä ja emiä. Lopputulos näkyy
seuraavalla sivulla.Haasteelisinta oli
jälleen terävyysalueen riittävyys. Kohde
oli syvyysuunnassa sen verran paksiu,
että sen saaminen toistumaan terävänä oli
käytännössä mahdoton. Niinpä
tehtäväksi päädyin tarkentamaan
emiluottiin. Aukko oli tosin suuri f3,5.
Tälläkin aukolla valotusajaksi tuli 1/15s.
Sisätiloissa pidemmän valotusajan käyttäminen ja vastaavasti pienemmän aukon
käyttäminen olisi ollut mahdollista.
Peltokortteen kasvua
Canon EOS 6D ja 100 mm:n makro.
Edelleen ollaan huhtikuussa 2015. Olimme tekemässä kevättöitä kesäpai-
kallamme Lestijärvellä. Katselin talon nurkalla kasvavia pieniä peltokortteen
alkuja. Niiden muoto ja väri kiehtoivat niin paljon, että hain kameran kuvatakseni
kasvin.
Otin kohteesta kaksikymmentä kuvaa.
Suurin osa kuvista oli pieni korte pys-
tyssä keskellä kuvaa. Kuvat olivat
jokseenkiin tylsiä. Loopujen lopuksi
pidin parhaana paria ensimmäiseksi
ottamaani kuvaa, joissa korte on vasta
juuri noussut maanpinnalle ja on vielä
ruohojen seassa. Kortteen alku on todella
mielenkiintoisen näköinen sen noustessa
maasta.
23
4.6 Tarinoita 6
Jäkäliä, kanervia ja puolukoita
Olimme
mustikkareissulla
elokuussa
2015.
Paiika
on
kymmenkunta
kilometriä
Tampereelta
Porin
suuntaan.
Kävelimme
tieltä
metsään
vajaan
kilometrin,
mutta
mustikoita
ei
tuntunut
löytyvän.
Palasin
autolle
ja
hain
kameran.
Jalustaa
en
viitsinyt
kantaa
metsää.
Onneksi
keli
oli
kuiva,
joten
kuvien
ottaminen
onnistuisi
vaikka kuvakulma edellyttäisi maassa makaamista.
Yläpuolella
oleva
kuva
jäkälästä
on
toinen
tuolta
reissulta
ottamani
kuva.
Jäkälän
kuvaaminen
jäi,
kun
taustalla
olevalle
puolukan
lehdelle
ilmestyi
metsälude.
Metäluteen
kuvaaminen
onnistui
samalta
paikalta.
Käänsin
vain
hiemna
kameraa.
Yläpuolella oleva kuva on paras luteesta ottamistani kuvista.
Samalla
mustikka-
/
kuvausreissulla
otin
myös
muutaman
kuvan
kanervan
kukinnosta.
Maanpinnassa
kävi
hienoinen
tuuli,
joka
vaikeutti
kanervan
kukinnon
kuvaamista
makro-
objektiivilla.
Otin
kuvan
kohtuullisen
läheltä,
jolloin
terävyysalue
jäi
pieneksi.
Tuulenvire
taas
liikutti
yksittäistä
kanervan
varpua
siten,
että
tarkennuspisteen
valitseminen
oli
vaikeaa.
Lopputuloksena
oli
kuitenkin
vieressä
oleva
herkkä
kuva kanervan kukinnosta.
24
Puolukan kuvaaminen oli hieman helpompaa, koska se ei
ollut niin herkkä pienelle tuulenvireelle. Puolukat eivät
olleet vielä tuolloin kypsiä, mutta sieltä täältä löytyi jo
punertuneita puolukan kartteja. Makrokuvausta ajatellen
puo-lukka on kuitenkin haastava. Mihin kohdentaa lyhyt
terävyysalue.
Lisään
tähän
vielä
yhden
kuvan,
josta
olen
aina
pitänyt.
Kuva
on
otettu
vuonna
2012
erään
omakotitalon
pihapii-
ristä
kymmenen
vuotta
sitten.
Oli
juhannusaattoilta
ja
puoipilvinen
sää.
Asetelma
oli
miellyttävä
ja
sain
kuvan
taus-tan haluamakseni. Kuva on seuraavalla sivulla.
Vuoden
2015
kuvat
olen
ottanut
kame-ralla
Canon
EOS
6D
ja
makro-objektii-
villa
Canon
EF
100
mm.
Vuoden
2012
kuva
on
otettu
kameralla
Canon
EOS
30D
ja makro-objektiivilla EF-S 60 mm.
25
Vuoden 2015 kuvat olen ottanut kame-
ralla Canon EOS 6D ja makro-objektii-
villa Canon EF 100 mm. Vuoden 2012
kuva on otettu kameralla Canon EOS
30D ja makro-objektiivilla EF-S 60
mm.
4.7 Auringonlaskuja
Yllä oleva kuva on otettu Nizzasta helmikuun lopulla vuonna 2013. Kuva on
kuudesta erillisestä kuvasta koostettu panoraamakuva. Välimeren kevyt aallokko
pyöritteli edestakaisin rannan pienen kananmunan kokoisia pyöreitä kiviä. Kivien
ja aaltojen yhdessä synnyttämä ääni oli hyvin rauhoittava. Sitä olisi kuunnellut
loputtomiin.
Auringonlaskujen kuvaaminen on kovin haasteellista. Nykyiset kamerat muutta-
vat auringonlaskun lähes poikkeuksetta puna- tai oranssisävyiseksi. Kameran
tuottama näkymä ei kuitenkaan usein vastaa todellista tilannetta. Jostain syystä
auringonlaskun kuva koetaan kuitenkin miellyttävänä juuri voimakkaan punasä-
vyisenä.
26
Yllä on muutama vuosien varrella ottamistani auringonlaskukuvista. Mukana on
joitakin kuvapareja, joista näkee miten aukon ja valotuksen muutoksella tunnel-
ma muuttuu.
Auringonlasku 21.6.2015
21.6.2015, Canon EOS 6D, Canon EF 70 - 300 mm
Tulimme toisen juhannuspäivän iltana
yhdentoista aikaan kotiin. Aurinko oli
juuripainumassa pilviverhon taakse.
Pilvi aiheutti auringon ympärille mie-
lenkiintoisen ilmiön. Auringon yläpuo-
lella oli kahdessa kerroksessa sateen-
kaaren värit. Näkymästä oli pakko saa-
da kuva. Otin useita kuvia, joista yksi
on ohessa. Kohde on keskellä kuvaa,
mutta muuten sain vangittua näkymän
ja tunnelman.
Myöhästyin vain muutaman minuutin
Ajoin sunnuntaina 9.8.2015 illalla puoli kymmenen aikaan etelään Joutsan ohi.
Juuri Joutsan keskustan eteläpuolella nelostie kulkee Angesselän yli. Vilkaisin
vaistomaisesti oikealle kuten olin tehnyt niin usein ennenkin. Näkymä sillalta on
usein upea.
Tällä kertaa se oli mykistävä. En ole aiemmin nähnyt Suomessa vastaavaa. Näky-
mää on vaikea sanoin kuvata. Päätin kääntyä takaisin heti, kun se liikenteen ja
27
tien puolesta olisi mahdollista. Jouduin
ajamaan noin kilometrin päästäkseni
kääntymään. Lisäksi jouduin ajamaan
takaisin sillan yli parinsadan metrin
päähän voidakseni pysäköidä turval-
lisesti.
Tiesin jo pysäköidessäni autoa, että
tilanne oli mennyt ohi. Aurinko olisi jo
laskenut metsän rajan taakse. Otin
tilan-teesta kuitenkin muutaman kuvan. Hetkeä aiemmin aurinko värjäsi
taivaanran-nassa olevan pilven oranssinpunaiseksi ja taivaanrannan ja pilven
välisen rajan kirkkaanpunaiseksi. Aurinko loisti puiden yläpuolella kuin iso
nuotio.
Toivottavasti sillalle hetkeä aiemmin ennättänyt kuvaaja sai tilanteesta paremman
kuvan. Ottamani kuva päätyi kuitenkin YLEn uutislähetykseen taustakuvaksi.
Auringonlasku Pihtiputaalla Saanijärven levähdyspaikalla
Ajoimme 12.8.2016 aurinkoisena iltana
puoli yhdentoista maissa vaimoni kans-
sa Tampereelta kotiin. Pihtiputaan poh-
joispuolelle Saanijärven rannalla on le-
vähdyspaikka, jossa järvi tulee ihan
kiinni tiehen. Järven takana oli tuolloin
todella upea auringonlasku. Laskeva au-
rinko oli kullannut pilven reunan.
Istuin matkustajan paikalla ja totesin, että tuosta on saatava kuva. Pysäköinti
onnistui kohtalaisen vilkkaasta liiketeestä huolimatta. Jalustaan ei kuitenkaan
ollut mahdollisuutta, joten oli tyydyttävä ku-vaamaan käsivaralta. Kuvasin ensin
Sigman 18 - 125 ohjektiivilla. Totesin kuitenkin, että pitempi objektiivi toisi
kohteen lähemmäksi. Niinpä oheinen kuva on otettu 300 mm:n polttovälillä.
Auringonlaskuja Lestijärveltä
Olemme
viettäneet
useita
aurinkoisia
iltoja
järvellä,
joten
sieltä
on
myös
eniten
kuvia ilta-auringosta ja auringonlaskuista. Seuraavalla sivulla oleva kuvapari on
28
mielenkiintoinen. Kuvat on otettu heinäkuussa 2003 kahden viikon välein. Kum-
pikin on puoli yhdentoista aikaan illalla. Vasemmassa kuvassa auringon vasem-
malla puolella oleva saari on sama kuin oikeanpuoleisessa kuvassa. oikealla
näkyvä saari. Kuvapari näyttää miten pari viikkoa vaikuttaa auringon asemaan
taivaalla. Vasemmassa kuvassa aurinko on selvästi korkeammalla. Molemmat
kuvat on otettu kameralla DiIMAGE 7 ja polttoväli oli 75 mm. Molemmissa
kuvissa aukko oli F8. Vasemmassa kuvassa valotusaika oli 1/2000s ja oikeassa
1/500.
Loppiaisena vuonna 2004 aurinko “putosi”
Canon EOS 10D, Canon EF-S 17 - 85 mm.
Ajoin loppiaispäivänä vuonna 2004 Reisjärvellä Lep-
pälahdesta Lestijärven suuntaan. Kiinnitin huomioini
yksittäiseen lentokoneen jättämään vanaan taivaalla.
Huomasin, että ajamalla hieman eteenpäin vana tulee
samalle linjalle auringon kanssa. Onneksi minulla oli
kamera mukana ja pystyin ikuistamaan auringon
“putoamisen”.
Oheista
kuvaa
on
muokattu
leikkaamalla
alaosasta
ylimääräistä pois.
29
Ja muutama muu kuva Reisjärveltä
Esimmäinen
kuvassa
on
Reisjärven
uimarannan
laituri
eräänä
toukokuisena
iltana
vuonna
2016.
Kaksi
seuraavaa
on
otettu
Ison
Onkilammen
suuntaan
Lestijärventieltä
joulukuun
lopulla
2010.
Kuvat
on
otettu
peräkkäin.
Vain
valotusaika on puolitettu ja aukkoa pienennetty pari pykälää.
30
4,8 Muutama hyönteiskuva
Hyönteisten kuvaaminen on paljon haasteellisempaa kuin kasvien. Kasvit
pysyvät ainakin pääsääntöisesti paikallaan. Hyönteisillä on kiire aina jonnekin.
Joskus kuitenkin onnistuu kohtaamaan hyönteisen, joka ei kovasti liiku. Ohessa
on siis muutama hyönteiskuva, joita olen eri tilanteissa onnistunut ottamaan.
Vihreä kahdeksansilmäinen hämähäkki
Vuonna 2014 heinäkuussa huomioni kiinnittyi kirsikkapuun lehtien välissä kimal-
televaan hämähäkin seittiin. Tutkiessani seittiä kuvatakseni sen, huomasin myös
verkon kutojan, joka oli pieni vihreä hämähäkki. Lajia en tunne, mutta ei sen vä-
liä.
Tutkailin otusta kameran linssin läpi ja huomasin, että sillähän on kahdeksan
silmää. Kuvasin ötökkää edestä ja takaa. Otin yhteensä nelisenkymmentä kuvaa.
Erityisesti yritin saada kuvattua erikseen myös sen silmät. Hämähäkki oli kovin
pieni, joten en onnistunut omalla kalustollani tavoitteessani. Tähän julkaisuun
halusin kuitenkin saada hämähakin silmät näkyviin. Niinpä tein reilun osa-
suurennoksen, joka on alla keskimmäisenä. Kamera Canon EOS 6D, objkeksiivi
Canon EF 100 mm f2.8
Kanervikon kulkija
16.8.2015, Kamera Canon EOS 6D, objkeksiivi Canon EF 100 mm f2.8
Sunnuntaina 16.8.2015 olimme mustikassa Tampereelta Porin suuntaan.
Musti-
31
16.8.2015, Kamera Canon EOS 6D, objkeksiivi Canon EF 100 mm f2.8
koita ei oikein löytynyt, joten palasin autolle ja hain kameran kuvatakseni jäkäliä ja kypsyviä puolu-
koita. Ottaessani ensimmäisiä ruutuja huomasin metsäluteen, joka liikkui puolukan lehtien päällä.
Lude kääntyi auringossa ja pysähtyi aina välillä ikään kuin tarkastelemaan ympäristöä. Käänsin kame-
ran ludetta kohden ja odotin, että se työntäsi päänsä puolukan lehden yli. Odotus kannatti.
Ampiainen omenaa syömässä.
Ampiainset olivat kaivaneet pihassamme olevassa omeanpuussa omenaan ampi-
aisen mittapuulla mitattuna suuren kolon. Yksi ampiaisista oli palannut täyden-
tämään energiavarastojaan tai sitten kyseessä oli uusi yksiklö. Joka tapauksessa
oli hauska seurata ampiaisen pyörimistä kolossa ja kolon ympärillä. Kuvasin ta-
pahtumaa kymmenkunta minuutti ja otin siitä yli kuusikymmentä kuvaa. Ampi-
ainen oli niin keskittynyt syömiseen, että mikään ei näyttänyt häiritsevän sitä.
Samalle apajalle yritti patikin kertaa myös iso kärpänen, mutta ilmeisesti aristeli
ampiaista, kun lensi ppois. Alapuolella on muutama kuva tilanteesta. Alimpana
on vielä pari saman päivän otosta. Kamera Canon EOS 30D, objkeksiivi Canon EF 100
mm f2.8.
32
4.9 Muutama erilainen kuva
Suurin
osa
näillä
sivuilla
olevista
kuvista
on
joko
lähikuvia
tai
makrokuvia
aurin-
gonlaskukuvia
lukuunottamatta.
Ajattelin
tuoda
tänne
lisää
kuvia,
jotka
eivät
ole
makro- eikä lähikuvia.
On
myös
kuvia,
joiden
kuvaushetkeä
en
muista
eikä
kuvien
ottamisesta
ole
tari-
naa.
Yksi
tarinaton
otos
on
oheinen
maaliskuussa
2006
kesäpaikkamme
vanhasta
aitasta
otettu
kuva.
Sen
olen
ilmeisesti
ottanut
aitan
kattoon
osuvan
auringopaisteen vuoksi.
Kamera Canon EOS 30D, ohjektiivi Canon EF-S 17 - 85
mm.
Karhun
kuvasta
sen
sijaan
muistan
tarkkaan
miten
ja
missä
tilanteessa
ne
syntyivät.
Olin
nuorimman
tyttäreni
kanssa
toukokuussa
2012
Suomussalmella
“karhusafarilla” Arolan tilalla.
Kuva
on
otettu
kojusta.
Sopivan
kuvakulman
löytäminen
oli
täysin
kiinni
karhun
liikkumisesta.
Puut
tuntuivat
olevan
koko
ajan
väärässä
paikassa.
Lisäksi
kar-
hujen
houkutteluun
käytetyt
kalanperkeet
houkuttelivat
paikalle
myös
lauman
lokkeja,
variksia
ja
korppeja.
Tämä
taas
vaikeutti
kuvaamista,
jos
halusi
kuvia,
pelkästä karhusta. Kokemus karhuista oli kyllä vaikuttava, mutta kuvaamisen
33
kannalta
järjestelyt
eivät
olleet
parhaat
mahdolliset.
Kamera
Canon
EOS
30D,
ohjektiivi Canon EF 70 - 300 mm.
Kuva
oravasta
on
elokuulta
2014.
Olin
kotitalomme
pihalla,
kun
huomasin
oravan
istuvan
pihapihlajassa.
Tilanne
oli
kutkuttava.
Orava
istuu
parin
metrin
päässä
kasvojeni
korkeudella
ja
kamera
oli
sisällä.
Kehotin
oravaa
odottamaan,
jotta
voin
hakea
kameran
ja
jalustan.
Niinhän
se
odotti
ja
oli
vieläpä
täysin
samassa
asennossa
ensimmäisten
otosten
ajan.
Kamera
Canon
EOS
30D,
ohjektiivi
Canon EF 70 - 300 mm.
34
4.9 Panoraamakuvia
Nykysuomen
sivistyssanakirjan
mukaan
panoraama
on
yleisnäkymä,
-näköala
korkealta
paikalta;
sellaista
esittävä
maalaus
tai
kuvasarja.
Valokuvauksessa
pa-
noraamakuvana
käsitetään
yleensä
maisemasta
otettujen
useiden
kuvien
yhdis-
tämistä
yhdeksi
kuvaksi.
Hieman
nettisivuja
tutkittessa
voi
todeta,
että
käsite
kor-
kealta paikalta on jäänyt pois.
Panoraamakuvaus
on
mielenkiintoista
puuhaa
ja
nykyiaikaiset
kuvankäittelyoh-
jelmat
mahdollistavat
jopa
360
asteen
kuvat.
Kamera
vain
jalustalle
ja
otetaan
kuvasarja
siten,
että
seuraava
kuva
peittää
aina
osan
edellisesta
kuvasta.
Muuta-
missa
netistä
löytämissäni
ohjeissa
neuvotaan
ottamaan
kuvat
pystykuvina.
Itse
olen kuitenkin suosinut aina vaakakuvia.
Panoraamakuvia Parannan rannasta Lestijärveltä
Yläpuolella
on
kaksi
panoraarmakuvaa
Lestijärveltä.
Kuvien
välillä
on
tasan
vuo-
si.
Ylempi
kuva
on
marraskuulta
2011
tilanteesta,
jossa
järvi
oli
yli
koko
järven
peilikirkkaassa
jäässä.
Näkymä
oli
tosi
vaikuttava.
Yritin
vangita
tilanteen
otta-
malla
hieman
yli
180
asteen
kuvasrajan,
josta
tein
ohjelmallisesti
panoraamaku-
van.
Alempi
kuva
on
marraskuulta
2012.
Järvi
oli
tuolloin
täysin
sula
ja
tunnelma
tosi
kesäinen.
Kumpikin
panoraamakuva
on
koottu
yhdeksästä
kuvasta.
Kuvat
on
otettu jokseenkin samasta kohdasta.
360 asteen näkymä kesäpaikkamme pihasta
Perjantaina
22.7.2011
sain
idean
kokeilla
360
asteen
ostosta
kesäpaikkamme
pi-
hapiiristä.
Asetin
jalustan
keskelle
pihaa.
Otin
täyden
ympyrän
vain
yhdeksällä
kuvalla. Panoraamaksi kuvat käsittelin PTGui -sovelluksella. Kuvan oikeassa
35
reunassa
näkyvä
navettarakennus
jatkuu
kuvan
vasemmassa
reunassa.
Raken-
nukset
ovat
siten,
että
kuvassa
näkyvän
auton
keula
on
suoraan
vastapäätä
pää-
rakennuksen kuistia.
Pari panoraamakuvaa Monacosta ja yksi Nizzasta
Kävimme
vaimoni
kanssa
Nizzassa
2013
helmikuussa.
Tuolla
reissulla
teimme
myös
lyhyen
vierailun
Monte
Carloon.
Ylin
kuva
on
koostettu
kolmesta
vaaka-
kuvasta.
Kuvat
otin
käsivaralla
Monacon
Merimuseon
näköalakattoterassilta.
Keskimmäinen
kuva
on
Monte
Carlon
sataman
alueelta
kaupungin
keskustaan
päin.
Seuraavan
sivun
panoraamakuva
on
Nizzasta.
Kuva
on
otettu
länteen
rantabulevardin pääs-tä. Kuva on koostettu neljästä vaakakuvasta.
36
Vielä yksi hieman erilainen panoraama
Yllä oleva kuva on tehty yhdistamällä kahdeksan vaakakuvaa. Kuvassa on touko-
kuinen narsissipenkki, josta ei tuolla kertaa löytynyt mitään erikoisempaa kuvatt-
avaa.
4.10 Ensimmäinen näyttelykierros
Olen pitänyt kuusi pienimuotoista näyttelyä. Haapajärven kirjastossa loppukesä-
stä 2015, Nivalan Tillarigalleriassa alkukesästä 2016 ja Lestijärven kirjastossa
loka-marraskuussa 2016. Seuraavat näyttelyt olivat Sievissä joulukuussa 2016,
Toholammilla tammikuussa 2017 ja helmikuussa 2017 Kannuksessa.
Jokaiseen esillä olevaan kuvaan liittyy myös pieni tarina kuvan syntymisestä.
Olen koonnut nyt näyttelyssä oleva kuvat ja tarinat tälle ja seuraaville sivuille.
Vaikka tarinat ovat pääosin samansisältöisiä kuin aiemmin sivuilla olleet tarinat,
niin halusin kuitenkin kytkeä tässä myös tarinat kuvien lisäksi.
37
Käpy
Lokakuussa
2001
kuljin
vaimoni
ja
nuorimman
tyt-
täremme
kanssa
metsäpolkua.
Polun
keskellä
oli
pieni
käpy.
Muistan
vieläkin
sen
tunteen.
Minun
oli
pysäh-
dyttävä.
Tuosta
on
otettava
kuva.
Tilanteesta
syntyi
yksi mieluisimmista kuvistani ”Käpy”.
Muista
sen
neulasten
peittämän
hiekkatien
ja
metsän
tuoksun.
Kuvassa
on
jotain,
joka
puhuttelee
minua.
Männynkäpy
syksyisellä
hiekkatiellä
ja
taustalla
puolukkavarpuja,
värisävy
tulee
taivaalla
olevista
sini-
harmaista
pilvistä,
maa
täynnä
neulasia,
täydellinen
syksyn
rauha
metsässä.
Voiko enempää toivoa.
Kalliotorvijäkälä
Kalliotorvijäkälän
kuva
on
otettu
huhtikuussa
2007
Antinkalliolla
Haapajärvellä.
Kuva
syntyi
tilanteesta,
jossa
yritin
kuvata
leppäkerttua.
Hyönteinen
oli
kui-
tenkin
sen
verran
liukasliikkeinen,
että
keskityin
het-
keksi kuvaamaan värikästä jäkälää.
Otettuani
muutaman
kuvan
jäkälästä
leppäkerttu
il-
mestyi
taas
kuvaan.
Kuvaajaa
kohti
tuleva
hyönteinen
oli
kuitenkin
kovin
haas-
teellinen
ja
niinpä
leppäkerttu
saavutti
”lentoonlähtökorkeuden”
ennen
kuin
sain
päätettyä,
miten
sitä
kuvaan.
Niinpä
päädyin
asettamaan
esille
kuvan
ilman
leppäkerttua
Variksenmarja
Huhtikuussa
2007
kuljin
kameran
kanssa
Lestijärvellä
Sammalisen
alueella.
Päädyin
kuvaamaan
rehevässä
varvikossa
variksenmarjan
kukintoa.
Tavoitteena
oli
saada
otettua
kuva
siten,
että
tausta
olisi
mahdollisim-
man
tasainen.
Taustalla
on
kuvauksen
kannalta
haas-
teellinen
puusto.
Siitä
huolimatta
ensimmäinen
kuva
onnistui
hyvin.
Kuvakulman
vaihtaminen
edellytti
useamman
otoksen
taustan
häivyttämiseksi.
Muutin
kuvakulman
pystyasentoon,
mutta en saanut oikein mieluisaa tulosta.
Kuvaustilanteeseen liittyy myös pieni episodi hukatusta jalustan keskiputkesta
38
Jouduin
asettamaan
kameran
tosi
matalalle,
ja
tuolloin
käytössäni
olleesta
jalus-
tasta
piti
ruuvata
keskiputki
pois
saadakseni
kameran
riittävän
alas.
Kuvaustilan-
teen
jälkeen
unohdin
putken
kuvauspaikalle.
Huomasin
unohduksen
vasta
autolla.
Kuvauspaikan etsimisessä kuluikin sitten tovi, mutta putki onneksi löytyi.
Sammalleimu
On
siis
mentävä
riittävän
lähelle
kohdetta,
jotta
voi
löy-
tää
uusia
ulottuvuuksia.
Sammalleimu
kukkii
vaalean-
punaisina
yhtenäisinä
kukintoina
loppukeväästä
ja
alku-
kesästä.
Viereinen
kuva
sammalleimun
kukasta
syntyi
ke-
säkuun
2008
alkupuolella
tilanteessa,
jossa
olin
kuvaa-
massa
sammalleimun
kukintaa.
Huomasin
muurahaisen,
joka
kulki
kukan
nupun
vartta
pitkin.
Vaihdoin
objektiivin
makro-objektiiviin
kuvatakseni
muurahaisen.
Se
ei
kuitenkaan
malttanut
pysyä
kuvattavana
ja
näin
syntyi viereisen sivun herkkä kuva sammalleimun nupusta.
Ruohokanukka
Ruohokanukan
kuva
on
otettu
Pallastunturilla
heinäkuussa
2008.
Nuorin
tyttä-remme
oli
vaeltamassa
Hetasta
Pallastunturille,
ja
olimme
sopineet,
että
haen
hänet
vaelluksen
jälkeen
kotiin.
Lähdin
sovitusti
neljän
maissa
aamulla
ajamaan
kohti
pohjoista.
Tapasimme
hotellilla
Pallastunturin
juurella.
Tytär
yllätti
minut
ha-
lutessaan
tehdä
vielä
lyhyen
patikoinnin
tunturissa.
Ei
muuta kuin ylimääräiset tavarat autoon ja tunturiin.
Vaivaispaju
Samalla
patikoinnilla
tutustuin
kasviin,
jota
en
edes
tiennyt
olevankaan.
Huomioni
kiinnittivät
punaiset
pienet
”pallukat”
lähellä
maanpintaa.
Niiden
väri
ja
muoto
kiehtoivat,
joten
otin
pallukoista
muutaman
ku-
van
sen
kummemmin
ajattelematta
itse
kasvia.
”Mister
Googlen”
avustuksella
tunnistin
kasvin
vaivaispajuksi.
Kaikkitietävän Wikipedian mukaan Suomen eteläisimmät
39
Kuusamat
Hyvin
harvoin
suunnittelen
kuvan
etukäteen.
Idea
ku-
vasta
on
syntynyt
kuvaustilanteessa.
Ainut
näyttelyssä
oleva
etukäteen
mietitty
kuva
on
viereisen
sivun
kuva
kuusaman
kukista.
Olin
kuvannut
kukkia
jo
muutaman
kerran
ilta-auringossa
ja
aina
myötävaloon.
Ajattelin,
että
kuva
on
otettava
vastavaloon
varhaisen
aamun
vaa-
leassa
valaistuksessa.
Niinpä
nyt
esillä
oleva
kuva
on
otettu hieman ennen juhannusta aamulla kuuden aikaan. Vuosi oli 2009.
Kuvapari lehtolaukasta
Kuvapari
lehtolaukasta
syntyi
tilanteessa,
jossa
kuvasin
ke-
säkuussa
2012
etupihamme
kukkapenkissä
kasvavan
leh-
tolaukan
runsasta
kukintoa.
En
oikein
ollut
tyytyväinen
ottamiini
kuviin
ja
niinpä
tutkailin
kohdetta
hieman
tarkemmin.
Huomioni
kiin-
nittyi
avautumassa
olevaan
kukkaryhmään,
joten
kohdistin
kamerani
siihen.
Tu-
loksena
oli
mielenkiintoinen
otos
syntymässä
olevasta
kukinnosta.
Kuva
vaati
tietysti parikseen otoksen taustalla näkyvästä täysin avautuneesta kukinnosta.
Pihlaja
Kuva
pihlajasta
syntyi
eräänä
aurinkoisena
lauantaina
kesäkuun
puolivälissä
vuonna
2012.
Kello
oli
viisi
iltapäivällä.
Pihlaja
oli
avautumassa
täyteen
kukkaan.
Tutkin
kameran
linssin
läpi
eri
vaiheessa
olevia
kukintoja.
Kuvaussessio
kesti
puolisen
tuntia.
Tuloksena
syntyi
kuvia
niin
vasta
nupul-
laan
olevista
kukkatertuista
kuin
täydessä
kukassakin
olevista
kukinnoista.
Nupullaan
olevat
pihlajan
kukka-
tertut
ovat
kuin
kimppu
valkoisia
helmiä,
jotka
on
istutettu
kukkarankaan.
Täysin
avoimet
kukat
muodostavat
taas
harsomaisen
pehmeän
kokonaisuuden.
Päädyin
valitsemaan näyttelyyn kuvan, jossa nuput ovat juuri avautumassa.
40
Tyhjä siemenpallo
Kuva
voikukan
"tyhjästä"
siemenpallosta
syntyi
turhau-
duttuani
yrityksiini
saada
jotain
järkevää
aikaiseksi
kuvatessani
siemenpalloa,
kun
siinä
vielä
oli
siemenet
pai-kallaan.
En
ollut
kuviin
tyytyväinen.
Tarkennus
ei
ollut
koskaan
kohdallaan
ja
valaistus
oli
pielessä.
Niin-
pä
puhalsin
siemenet
ilmoille,
ja
kuvattavaksi
jäi
"tyhjä
siemenpallo",
joka
oli
paljon
helpompi
kuvauskohde.
Lopputuloksena oli yksikertaisuudessaan tasapainoinen kuva.
Patjarikko
Samana
päivänä
seuraavalla
sisulla
olevan
kalliokielon
kuvan
kanssa
kuvasin
myös
valkoisen
patjarikon.
Ku-
kan,
jonka
nimi
oli
minulle
uusi.
Kukka
kasvoi
takapi-
hallamme
pienenä
mattona.
Otin
kukista
useita
kuvia.
Yritin
saada
kuviin
pienen
kasvin
mattomaisen
vaiku-
telman.
Valitsin
näyttelyyn
kuitenkin
kuvan,
jossa
on
vain yksi kukka.
Patjarikon
tunnistaminen
ja
nimen
löytäminen
internetistä
vei
aikaa.
Hakusana
”matala valkoinen kukka” tuottaa todella paljon vaihtoehtoja.
Sammalen itiöpesät
Ilta-auringon
lämmin
värisävy
on
aina
kiehtonut
minua.
Jokainen
auringonlaskua
kuvannut
tietää
kuitenkin,
mi-
ten
vaikeaa
on
saada
toistettua
kameralla
taivaan
hieno-
ja
värisävyjä
sellaisena
kuin
ne
luonnossa
näkyvät.
Viereisen
sivun
kuva
sammalista
on
otettu
laskevan
auringon
pehmeässä
valossa.
Kuvasin
huhtikuun
lopul-
la
2015
kukkapenkkimme
kiveyksellä
kasvavan
samm-
alen
itiöpesiä,
jotka
toivat
mieleeni
maissin
tähkät.
Kohde
oli
kuitenkin
hieman
liian
pieni
saadakseni
siitä
mielekästä
kuvaa,
joten
päädyin
tutkimaan
sammalen
itiöpesien
varsien
ryhmää.
Kuva
on
hieman
epäterävä,
mutta
toistaa
mukavasti
alhaalta paistavan auringon valon ja tuo esille oman maailman.
41
Kirsikan kukat
Olemme
istuttaneet
lastenlapsillemme
kirsikkapuut
takapihallemme.
Odottelemme
keväisin
kirsikkapuiden
herkkää
kukintoa,
vaikka
näillä
leveysasteilla
se
ei
aina
varmaa
olekaan.
Kesäkuussa
vuonna
2015
puihin
il-
mestyivät
ensimmäiset
kukat.
Tutkailin
kukkia
kame-
ran
linssin
läpi
ja
otin
tilanteessa
kymmenkunta
kuvaa.
Kirsikan
kukan
kuvaaminen
tuulisella
säällä
on
haas-
tavaa.
Kukka
on
kevyt
ja
liikkuu
herkästi
tuulessa.
Mielestäni
onnistuin
kuitenkin
saamaan kuvaan kukkien herkkyyden, ja sain taustan tasaiseksi.
Syreenin kukka
Syreenit
aloittelivat
kukintaansa
kesäkuussa
2015,
ja
ajattelin
ottaa
kuvan
yksittäisestä
kukasta.
Kuvan
ottaminen
ei
kuitenkaan
ollut
helppoa.
Ongelmaksi
muodostuivat
sekä
tuuli
että
makrokuvauksen
todellinen
haaste
eli
lyhyt
terävyysalue.
Yritin
useampana
päivänä
löytää
tuuletonta
hetkeä
siinä
kuitenkaan
täydellisesti
onnistumatta.
Terävyysalueen
rajallisuus
tuli
vastaan
yrittäessäni
saada
kuvan
siten,
että
kukan
kaikki
yksityiskohdat
näkyisivät
terävänä.
Tässä
jouduin
useista
yrityksistäni
huolimatta
tyytymään kompromissiin.
Kanervikon kulkija
En
yleensä
kuvaa
hyönteisiä,
koska
ne
eivät
pysy
riittävän
kauan
paikallaan.
Joskus
kuitenkin
onnistaa.
Sunnuntaina
16.8.2015
olimme
mustikassa
vaimoni
kanssa
Tampereelta
Porin
suuntaan.
Mustikoita
ei
oikein
löytynyt,
joten
palasin
autolle
ja
hain
kameran
kuvatakseni
jäkäliä
ja
kypsyviä
puolukoita.
Ottaessani
ensimmäisiä
ruutuja
huomasin
metsäluteen,
joka
liikkui
puolukan
lehtien
päällä.
Lude
kääntyi
auringossa
ja
pysähtyi
aina
välillä
ikään
kuin
tarkastelemaan
ympäristöä.
Käänsin
kameran
ludetta
kohden
ja
odotin,
että
se työntäisi päänsä puolukan lehden yli. Odotus kannatti.
42
Pylväshaavan lehdet
Pihallamme
kasvaa
kolme
pylväshaapaa.
Ne
tekevät
uusia
versoja
satunnaisesti
pitkin
takapihaa.
Parhaiten
versot
säilyvät,
jos
ne
kasvavat
paikkaan,
johon
ruo-
honleikkurilla
ei
pääse.
Oheinen
kuva
on
juuri
tällaisen
säilyneen
verson
latva.
Kuva
syntyi
hetken
mielijoh-
teesta.
Ajatuksenani
oli
itse
asiassa
kuvata
pienen
puun
juurella
olevan
viherherukan
kukintoa.
Linssin
läpi
kat-
sottuna
haavan
lehdet
olivatkin
mielenkiintoiset.
Lehtiruodot
erottuivat
hyvin,
ja
lehtien
punaruskea
väri
tummaa
taustaa
vasten
toi
kuvalle
mukavan
kontrastin.
Niinpä kuva tuli valittua näyttelyyn.
Sinivuokko
Kuva
yksinäisestä
sinivuokosta
on
otettu
kuluvan
vuo-
den
toukokuussa.
Olin
odottanut
sinivuokkojen
ilmes-
tymistä
kukkapenkkiimme.
Jostain
syystä
kukkia
oli
tosi
vähän.
Kuvassa
oleva
kukka
oli
muista
selkeästi
erillään
ja
muita
huomattavasti
pienempi.
Tutkailin
sitä
eri
kulmista
ja
päädyin
valitsemaan
kuvaussuunnan,
jossa
ilta-auringon
valo
tuo
kukan
syvän
sinisyyden
esille.
Auringon
suora
valo
osuu
osaan
terälehdistä,
ja
nämä
värjäytyvät
violetin
sävyyn. Kuvakulma vaati nöyrää asennetta ja styrox-levyn maata vasten.
Kuvapari viherherukka ja karviainen
Kuvaparissa
on
kuva
sekä
viherherukan
että
karviais-
marjan
kukista.
Kuvat
on
otettu
vuonna
2016,
siis
ku-
luvan
vuoden
toukokuussa.
Alun
perin
tarkoitus
oli
kuvata
vielä
avautumattomia
viherherukan
nuppuja,
joiden
hento
punainen
väri
hehkui
ilta-auringossa.
Päädyin kuitenkin kuvaamaan jo avautuneita kukkia.
Karviaispensaasta
yritin
ensin
kuvata
yksittäistä
kuk-
kaa.
Tämä
ei
oikein
onnistunut.
Vaikka
tuuli
oli
heik-
ko,
silti
se
sotki
hieman
tarkennusta,
ja
muutoinkin
kukan pallomuoto oli kovin haastava
43
Idänsinililja
Kuva
idänsinililjasta
on
otettu
ensimmäisellä
oikealla
makro-
objektiivillani.
Ostin
objektiivin
alkukeväästä
2007.
Testailin
objektiivia
kuvaamalla
kaikkea
pientä.
Kun
lumet
lopulta
sulivat
ja
ensimmäiset
kukat
ilmaantuivat,
pääsin
kokeilemaan
objek-
tiivia
“oikeisiin”
kohteisiin.
Innostuin
itsekin
tuloksista
niin,
että
laitoin
kuvia
tyttärilleni.
Vieressä
otetusta
kuvasta
keskimmäinen
tyttäristäni totesi: "Näitä lisää."
Kalliokielo
Kalliokielon
kuva
syntyi
hetken
mielijohteesta.
Olin
muutamana
päivänä
kesäkuun
alkupuolella
2012
seurannut
kukan
kasvua.
Minua
kiehtoi
kalliokielon
nuppujen
muoto,
yläosaltaan
lähes
valkoiset
vajaan
sentin
mittaiset
roikkuvat
”pötkylät”.
Vein
ka-
meran
lähes
maanrajaan
saadakseni
lehtien
alla
olevat
kukan
nu-
put
kunnolla
esiin.
Nupuista
tulikin
kuvassa
pääkohde.
Lehtien
alapuolen
vehreä
tunnelma
tallentui
myös
hyvin
kuvaan.
Kuvaan,
josta monet sen nähneet ovat pitäneet.
Vadelma
Oheisen
kuvan
otin
heinäkuun
yhdeksännen
päivän
iltana
2007.
Kuvalle
on
oma
tarinanansa.
Pidin
sitä
mukanani
kouluttaessani
kuntien
päättäjiä.
Esitin
kuvan
usein
tilaisuuden
alussa
ja
kysyin,
mikä
kukka
on
kyseessä.
Kuvan
näki
noin
tuhannen
ihmistä,
ja
oikeaa
vastausta
en
kolmen
vuoden
aikana
saanut.
Tämä
osoittaa
hyvin
sen,
miten
maailma
muuttuu,
kun
sitä
katsotaan
hieman
lähempää.
Lupiini
Lupiinin
kuva
syntyi
oikeastaan
vasta
kun
katsoin
kuvaa
otettuani
sen.
Kuva
ei
oikeastaan
olisi
mitään
ilman
toisessa
kukassa
olevaa
voikukan
siementä.
Melkeinpä
toivon,
että
olisin
huomannut
sen
jo
kuvatessani
enkä
vasta
kuvaa
katsoessani.
Kuvan
ottamiseen
käytin
aiemmin
keväällä
ostamaani
300
mm:n
objektiivia.
Ku-
vauspäivä oli juhannuslauantai vuonna 2012.
44
Vaahteran siemen
Tämä
kuva
syntyi
kuluvana
keväällä
2016.
Pihallamme
on
yksi
vaahtera,
ja
syksyisin
vaahteran
siemenparit
leijailevat
puusta
kuin
pienet
helikopterit.
Keväällä
lumien
sulaessa
siemeniä
löy-
tyy
nurmikolta
pitkin
pihaa.
Vappupäivänä
kiinnitin
huomiota
mielenkiintoiseen
ilmiöön.
Vielä
viikko
aiemmin
siemenet
maka-
sivat
nurmikolla
pitkin
pituuttaan.
Nyt
ne
olivat
nurmikolla
kuin
joku
olisi
asetellut
ne
vieri
viereen
pystyasentoon.
Ilmiö
kiinnosti
niin,
että
hain
kameran
ja
otin
siemenistä
muutan
kuvan.
Samalla
selvisi syykin, miksi siemenet olivat pystyasennossa nurmikolla.
4.11 Käytössäni olleista kameroista
Kerroinkin
jo
aiemmin,
että
en
alkuun
ollut
kovin
innostunut
digikuvauksesta.
Aloitin
kuvaamisen
jo
kansakouluikäisenä
laatikkokameralla.
Kamerassa
käytettiin
6
x
9
-filmiä.
Kame-
ra
oli
ostettu
perheel-lemme
joskus
1950-luvun
loppupuo-
ella.
Kameran
mallista
en
ole
varma,
mutta
muistini
mukaan
se muistutti kovasti viereisen kuvan mallia.
Laatikkokameran
jälkeen
perheeseemme
ostettiin
6
x
6
-
filmille
kuvaava
Felica.
Kuvasin
molemmilla
kameroilla
pel-
kästään
mustavalkoisia
kuvia.
Kuvat
kehitettiin
aina
valoku-
valiikkeessä.
Filmit
ja
kuvat
olivat
kalliita,
niinpä
veljeni
ra-
kensi
vanerilevystä
suurennuskoneen.
Objektiivi
suurennus-
koneeseen
otettiin
laatikko-kamerasta.
Suurennuskone
toimi
hyvin,
vaikka
valolähteenä
ollut
tavallinen
hehkulamppu
ei
opaalilasista
huoli-
matta
tuottanutkaan
valoa
tasaisesti.
Tulipa
joihinkin
kuviin
aluksi
Airam-
tekstikin.
Vieressä
on
pieni
kuva
1960
-luvulta.
Kuva
on
keskikou-
luaikaiselta
luokkaretkeltä.
Kaulassani
on
kamera,
joka
on
todennäköisesti
lainakamera.
En
jaksa
muistaa,
että
olisin
koskaan
omistanut
kuvan
mallin
mukaista
kameraa.
Kamera
ei
selvästikään
ole
järjestelmäkamera,
mutta
on
kuitenkin
kinokoon
filmille
kuvaava
kameramalli.
Kuvien
arkistointi
tuohon aikaan oli valitettavasti kovin heikkoa. Minulla ei ole tuolta retkeltä
45
muuta
kuvaa
tallessa.
Lapsuudenkodista
muuttaessani
en
ottanut
kuvia
mukaan
ja
niinpä ne ovat hävinneet jonnekin.
Ensimmäisen kinokoon kamerani hankin joskus 1970 -luvun
alussa. Kamera oli Asahi Pentax Spotmatic. Kamerassa oli
todella hyvä Pentaxin oma objektiivi, jossa oli 50 mm:n polt-
toväli ja valovoima oli 1.4. Objektiivi oli kierrekiinnityksella
eikä sen käyttö muissa kameroissa ole ollut mahdollista. Ka-
merassa oli sisäinen valotusmittari, mutta muuten toiminnot
olivat käsisäätöisiä. Jossain vaiheessa ostin myös toisen Asahi Pentaxin rungon.
Kumpikaan rungoista ei valitettavasti enää toimi.
Ostin vuonna 1987 ensimmäisen automaat-titarkenteisen ka-
merani, joka oli Canon EOS 650. Malli oli itseasiassa ensim-
mäisiä automaattitarkenteisia järjestelmäkameroita maailmas-
sa. Juuri tämä kamera oli käytössäni tuskaillessani siirtymistä
digiaikaan. Kamera on edelleen käyttökunnossa, mutta en ole
kuvannut sillä enään vuosiin.
Näillä
sivuilla
olevat
kuvat
on
otettu
minulla
vuodesta
2007
olleella
Canon
30
D:llä.
Ostin
kameraan
kaksikin
makro-
objektiivia.
Ensimmäinen
oli
Canon
60
mm:n
polttovälillä
oleva
croppirunkoisiin
tarkoitettu
objektiivi,
jonka
olen
sittemmin
antanut
vanhimmalle
tyttärelleni.
Toinen
on
100
mm:n
polttovälin
2.8
valovoiman
objektiivi.
Kamera
ei
ole
enää
täysin
toimintakuntoinen
sen
pudottua
lattialle.
Kamera
toimii
vain
satunnaisesti.
Ensimmäinen
kinokoon
kennolla
varustettu
digikamerani
oli
kesällä
2014
ostettu
Canon
6D,
joka
onehkä
pienin
markkinoilla
oleva
täyden
kennon
digijärjestelmä.
Olen
ollut
kameraan
ainakin
toistaiseksi
tyytyväinen.
Kameran
herkkä
kenno
antaa
mahdollisuuden
kuvata
lähes
aina
ilman
apuvaloja.
Värien
ja
sävyjen
toistokyky
on
hyvin
lähellä
filmin toistokykyä.
46
Nykyinen
kamerani
on
keväällä
2016
ostamani
Canon
5D
MarkIII, joka on myös kinokoon kennolla varustettu.
Syksyllä
2023
hankin
maisemakuvausta
varten
DJI
Mavic
3
Pro
dronen.
Dronessa
on
kolme
Hasselbladin
kameraa,
laajakulma, normaali ja teleobjektiivilla varustettu.
47
UUSIN JULKAISU
Vuosi on vaihtunut / dronekuvia pihan yläpuolelta Vuosi on tosiaan vaihtunut. Tätä kirjoittaessani ollaan jo huhtikuussa. Talvi oli kuvaamisen kannalta hiljainen. Ainoastaan dronekuvia tuli otettua. Se oli help- poja. Kauniin auringon nousun tai laskun havaittuani menin dronen kanssa pi- halle ja laite ylös. Hankin dronen alun perin kuvatakseni maisemia samasta kohteesta ensin normi- kameralla ja sen jälkeen dronella hieman ylempää. Suunnittelin yhdistäväni kuvat ja esitellä kuvat yhtä aikaa. Ihastuin dronella ylhäältä otettuihin kuviin niin, että en ole alkuperäistä ideaa vielä kokeillut. Yläilmoista otettuja maisemakuvia mi- nulla on tullut jo satoja. No kaiketi tulevana keväänä ja kesänä pääsen testaamaan alkuperäistä ajatusta. Olen kerännyt tähän julkaisuun vain kotipihan yläpuolelta otettuja kuvia. Kuvia on otettu aamulla, illallla ja yöllä. Kiehtovaa on se miten sama maisema on kuvissa kovin erinäköinen. Osa seuraavista kuvista on ollut esillä aiemminkin, mutta se ei haitanne. Ensimmäisenä on kooste aamunäkymistä. Kuvat ova syntyneet suunnilleen seuraavasti. Katson aamupalalla keittiön ikkunasta ja jos näkymä antaa oletta, että nyt olisi hyvä kuvata, niin menen pihalle dronen kanssa ja droneilmaan. Aamuauringot Kuva aamuauringosta usvakerroksen yläpuollella syntyi tilanteessa, jossa aa- mu-usva oli tosi tiheä. Olin hankkinut dronen viikkoa aiemmin. Luin ohjeista, että dronea ei saisi lennättää sumussa. Minua kuitenkin kiinnosti, miltä usvan yläpuolella näyttää. Aurinkoistahan siellä oli. Kuva on otettu hieman yli 70 metrin korkeudesta. Kuva on otettu 18.9.2023 yhdeksän aikaan aamulla.
48
Kuvan ottamistapahtumaa en muista.
Todennäköisesti kuva on otettu keittiön
ikkunasta avautuvan näkymän innoitta-
mana. Aivan kuten muutaman muukin
kuva. Kuva on otettu 22.9.2023 puoli
kahdeksan aikaan aamulla. Kuvaus-
korkeus on noin 100 metriä.
Alla on kaksi kuvaa ensimmäisen
pakkasaamun auringonnoususta on otettu 24.10.2023 tasan yhdeksän aikaan
aamulla. Otin alla olevat kuvat sekä vasta-valoon että myötä-valoon.
Vastavaloon otetussa kuvassa talojen kuuraiset katot sulautuvat maise-maan.
Myötävaloon otetussa kuvassa näkyy pikkuhiljaa jäätyvä Haapajärvi sekä
kuuraiset puut ja pellot
Alla
olevapanoraamakuva
on
samalta
aamulta
kuin
edelliset
kuvat.
Koostin
kuvan viidestä yksittäisestä kuvasta. Kuva on otettu edellisistä kuvista poiketen
49
objektiivilla,
joka
vastaa
70
mm:n
kinovastaavan
objektiivia.
Edelliset
kuvat
on
otettu
kinovastaavan
24
mm:n
objektiivilla.
Objektiivin
vaihtamisen
vuoksi
kuvassa
korostuu
auringon
punasävyisyys.
Auringon
punaama
metssä
ja
kuvan
oikeassa
reunassa
leijuvat
lämmityslaitoksen
savut
korostavata
pakkasaamua
ja
osottavaa tunnelmaa.
eK
Tämän kuvan ottamisen muistan todella
hyvin. Näkymä keittiön ikkunasta oli
aamulla pilvinen ja harmaa, kunnes au-
ringon noustessa pilviverho punertui no-
peasti. Ei muuta kuin pihalle dronen
kanssa. Muutos oli niin nopea, että paras
hetki oli mennyt jo ohi. Sain kuitenkin
kuvattua näkymästä viime hetken ennen
auringon nousemistapilvien yläpuollelle.
Kuvaushetki oli 29.10.2023 kahdeksan
aikaan aamulla.
k
Kuvan kohdalle olen kotisivuillani kirjoi-
ttanuet “Tämä kuva syntyi peruslogii-
kalla. Näkymä keittiön ikkunasta oli vai-
kuttava. Jälleen dronen kanssa ulos ku-
vaamaan.” Tämä piti varmaan paikkansa
kuvaushetkellä. Näkymä on kuitenkin sen
verran erikoinen, että en muis-ta aiemmin
nähneeni. Tuota olisi ehkä voinut tutkia
enemmänkin kuin yhden kuvan verran.
Kuva on pieni panoraamakuva, joka on
koottu kolmannsesta ja neljännesttä
koskaan ottamastani dronekuvasta. Hain
dronen kaupasta Tampereella 11.9. ja
tämän panoraaman kuvat on otettu 13.9
Haapajärvellä kotipihamme yläpuolelta
120 metrin korkeudesta.
50
Otan edellisen kuvan vielä uudestaan käsittelyyn. Se on siis kaikista kuvaamis-
tani dronekuvista kolmas ja neljäs kuva yhdistettynä. Jätin tässä kuvan
Photoshopin tuottamaan muotoon enkä kropannut sitä kuten se on kropattuna
tuossa yläpuolella.
Kuva
on
otettu
kotipihan
yläpuolelta
noin
viidenkymmenen
metrin
korkeudesta.
Kuvauspäivä
oli
13.9.2023.
Kuvatessa
luotin
dronen
kameran
automatiikkaan.
Optiikaksi
valitsin
dronen
laajakulma
optiikan,
joka
vastaa
kinokoossa
kahdenkymmenen neljän millimetrin objektiivia.
Suunnittelin kuvista valokuvanäyttelyä teemana “Ei merta edemmäs kalaan”.
Näyttely taitaa jäädä pelkäksi haaveeksi, koska kuvien tulostaminen ja pohjus-
taminen maksaa reilusti yli 700 euroa. Ajattelen, että ei ole mitään järkeä maksaa
noin paljon pelkästään siitä, että ihmiset pääsevät näkemään kuvani. Keräsin ku-
vat näille sivuillle, jolloin halukkaat voivat nähdä ne.
Aloitin
siis
aamuauringoista
ja
jatkan
ilta-auringoista.
Ilta-auringon
aikaan
otetut
kuvat
ovat
ovat
seuraavilla
sivuilla.
Näitä
kuvia
on
todella
paljon,
joten
oli
valinnanvaikeus mitä kuvia tänne.
Ilta-auringon ja auringonlaskuja kuvatessani yllätyin miten voimakkaasti kuvan
kerronta muuttuu kuvakulman tai tässä tapauksessa kuvauskorkeuden muut-
tuessa. Kuvaamisen kannalta on harmillista, että lentokorkeus on rajoitettu ilman
51
erityislupaa 120 metriin.
Sitten
ne
ilta-aurinkokuvat.
Valitsin
kuvista
kymmenenjulkaistavaksi.Valitut
kuvat
ovat
alla.
En
selosta
yksittäisiä
kuvia.
Kuvat
kertokoon
puolestaan.
Jokainen kuva on otettu pihamme yläpuolelta. Vain kuvauskorkeus vaihtelee.
Seuraavaksi
on
vain
neljä
kuvaa,
jotka
kuvaavat
auringon
katoamisen
taivanrannan
taa
maalauksellisten
pilvien
keskelle.
Kuvasarja
on
otettu
24.9.2023
seitsemän
aikoin
illalla
noin
kolmen
minuutin
välein.
Kuvastessani
en
oikein
edes
tajunnutmiten
värikäs
taivas
oli.
Keskityin
niin
auringon
“vajoamiseen”.
Kuvien taphtumien aikajakso oli viisi minuuttia.
52
Vielä
muutama
kuva.
Ensimmäisenä
on
aivan
uskomaton
haloilmiö.
Seuraavana
on
yksi
kuva
kuutamokuvatestaussarjasta.
Sitten
kuvapari
Haapajärven
keskustasta paivällä ja yöllä. Viimeisenä maisema kuutamolla.
Otin
oheisen
kuvan
erikseen,
koska
kuvan
mahdollisuus
kuvan
ottamiseen
oli
ihan
hetekstä
kiinni.
Tulimme
kotipihaan
autolla.
Huomasin
halon
jo
hieman
kauempaa,
mutta
pihaan
tullessamme
tajusin
sen
ainulaatuisuuden.
Kamera
ja
drone
olivat
sisälä.
elkäsin
koko
ajan,
että
ilmiö
katoaa.
Jätin
ostokset
autoon
ja
hain
dronen
sisältä.
Päädyin
droneen,
koska
ilmiö
näkyi
vain
ostittain
talomme
takaa.
Kohde oli kuvattava katon yläpuolelta.
53
