Heikin kuvia ja tarinoita

Makrokuvat -valokuvanäyttelykierros vv. 2015 - 2017 Olen järjestänyt kuusi pienimuotoista näyttelyä. Haapajärven kirjastossa loppukesästä 2015, Nivalan Tillarigalleriassa alkukesästä 2016 ja Lestijärven kirjastossa loka-marraskuussa 2016. Seuraavat näyttelyt olivat Sievissä joulukuussa 2016, Toholammilla tammikuussa 2017 ja helmikuussa 2017 Kannuksessa. Jokaiseen esillä olevaan kuvaan liittyy myös pieni tarina kuvan syntymisestä. Olen koonnut nyt näyttelyssä oleva kuvat ja tarinat tälle ja seuraaville sivuille. Vaikka tarinat ovat pääosin samansisältöisiä kuin aiemmin sivuilla olleet tarinat, niin halusin kuitenkin kytkeä tässä myös tarinat kuvien lisäks i.

Käpy

Lokakuussa 2001 kuljin vaimoni ja nuorimman tyttäremme kanssa metsäpolkua. Polun keskellä oli pieni käpy. Muistan vieläkin sen tunteen. Minun oli pysähdyttävä. Tuosta on otettava kuva. Tilanteesta syntyi yksi mieluisimmista kuvistani ”Käpy”. Muista sen neulasten peittämän hiekkatien ja metsän tuoksun. Kuvassa on jotain, joka puhuttelee minua. Männynkäpy syksyisellä hiekkatiellä ja taustalla puolukkavarpuja, värisävy tulee taivaalla olevista siniharmaista pilvistä, maa täynnä neulasia, täydellinen syksyn rauha metsässä. Voiko enempää toivoa.

Kalliotorvijäkälä Kalliotorvijäkälän kuva on otettu huhtikuussa 2007 Antinkalliolla Haapajärvellä. Kuva syntyi tilanteesta, jossa yritin kuvata leppäkerttua. Hyönteinen oli kuitenkin sen verran liukasliikkeinen, että keskityin hetkeksi kuvaamaan värikästä jäkälää. Otettuani muutaman kuvan jäkälästä leppäkerttu ilmaantui taas kuvaan. Kuvaajaa kohti tuleva hyönteinen oli kuitenkin kovin haasteellinen ja niinpä leppäkerttu saavutti ”lentoonlähtökorkeuden” ennen kuin sain päätettyä, miten sitä kuvaan. Niinpä päädyin asettamaan esille kuvan ilman leppäkerttua

Variksenmarja Huhtikuussa 2007 kuljin kameran kanssa Lestijärvellä Sammalisen alueella. Päädyin kuvaamaan rehevässä varvikossa variksenmarjan kukintoa. Tavoitteena oli saada otettua kuva siten, että tausta olisi mahdollisimman tasainen. Taustalla on kuvauksen kannalta haasteellinen puusto. Siitä huolimatta ensimmäinen kuva onnistui hyvin. Kuvakulman vaihtaminen edellytti useamman otoksen taustan häivyttämiseksi. Muutin kuvakulman pystyasentoon, mutta en saanut oikein mieluisaa tulosta. Kuvaustilanteeseen liittyy myös pieni episodi hukatusta jalustan keskiputkesta. Jouduin asettamaan kameran tosi matalalle, ja tuolloin käytössäni olleesta jalustasta piti ruuvata keskiputki pois saadakseni kameran riittävän alas. Kuvaustilanteen jälkeen unohdin putken kuvauspaikalle. Huomasin unohduksen vasta autolla. Kuvauspaikan etsimisessä kuluikin sitten tovi, mutta putki onneksi löytyi.

Sammalleimu On siis mentävä riittävän lähelle kohdetta, jotta voi löytää uusia ulottuvuuksia. Sammalleimu kukkii vaaleanpunaisina yhtenäisinä kukintoina loppukeväästä ja alkukesästä. Viereinen kuva sammalleimun kukasta syntyi kesäkuun 2008 alkupuolella tilanteessa, jossa olin kuvaamassa sammalleimun kukintaa. Huomasin muurahaisen, joka kulki kukan nupun vartta pitkin. Vaihdoin objektiivin makro- objektiiviin kuvatakseni muurahaisen. Se ei kuitenkaan malttanut pysyä kuvattavana ja näin syntyi viereisen sivun herkkä kuva sammalleimun nupusta.

.

Ruohokanukka Ruohokanukan kuva on otettu Pallastunturilla heinäkuussa 2008. Nuorin tyttäremme oli vaeltamassa Hetasta Pallastunturille, ja olimme sopineet, että haen hänet vaelluksen jälkeen kotiin. Lähdin sovitusti neljän maissa aamulla ajamaan kohti pohjoista. Tapasimme hotellilla Pallastunturin juurella. Tytär yllätti minut halutessaan tehdä vielä lyhyen patikoinnin tunturissa. Ei muuta kuin ylimääräiset tavarat autoon ja tunturiin. Tuolla patikoinnilla tuli otettua useita kuvia mm. viereisen sivun kuva ruohokanukasta, erikoisesta kasvista, jota en kuvatessani tunnistanut.

Vaivaispaju Samalla patikoinnilla tutustuin kasviin, jota en edes tiennyt olevankaan. Huomioni kiinnittivät punaiset pienet ”pallukat” lähellä maanpintaa. Niiden väri ja muoto kiehtoivat, joten otin pallukoista muutaman kuvan sen kummemmin ajattelematta itse kasvia. ”Mister Googlen” avustuksella tunnistin kasvin vaivaispajuksi. Kaikkitietävän Wikipedian mukaan Suomen eteläisimmät vaivaispajut kasvavat juuri Pallastunturilla

Kuusama Hyvin harvoin suunnittelen kuvan etukäteen. Idea kuvasta on syntynyt kuvaustilanteessa. Ainut näyttelyssä oleva etukäteen mietitty kuva on viereisen sivun kuva kuusaman kukista. Olin kuvannut kukkia jo muutaman kerran ilta-auringossa ja aina myötävaloon. Ajattelin, että kuva on otettava vastavaloon varhaisen aamun vaaleassa valaistuksessa. Niinpä nyt esillä oleva kuva on otettu hieman ennen juhannusta aamulla kuuden aikaan. Vuosi oli 2009.

Kuvapari lehtolaukasta Kuvapari lehtolaukasta syntyi tilanteessa, jossa kuvasin kesäkuussa 2012 etupihamme kukkapenkissä kasvavan lehtolaukan runsasta kukintoa. En oikein ollut tyytyväinen ottamiini kuviin ja niinpä tutkailin kohdetta hieman tarkemmin. Huomioni kiinnittyi avautumassa olevaan kukkaryhmään, joten kohdistin kamerani siihen. Tuloksena oli mielenkiintoinen otos syntymässä olevasta kukinnosta. Kuva vaati tietysti parikseen otoksen taustalla näkyvästä täysin avautuneesta kukinnosta. Viereinen kuva.

Pihlaja Kuva pihlajasta syntyi eräänä aurinkoisena lauantaina kesäkuun puolivälissä vuonna 2012. Kello oli viisi iltapäivällä. Pihlaja oli avautumassa täyteen kukkaan. Tutkin kameran linssin läpi eri vaiheessa olevia kukintoja. Kuvaussessio kesti puolisen tuntia. Tuloksena syntyi kuvia niin vasta nupullaan olevista kukkatertuista kuin täydessä kukassakin olevista kukinnoista. Nupullaan olevat pihlajan kukkatertut ovat kuin kimppu valkoisia helmiä, jotka on istutettu kukkarankaan. Täysin avoimet kukat muodostavat taas harsomaisen pehmeän kokonaisuuden. Päädyin valitsemaan näyttelyyn kuvan, jossa nuput ovat juuri avautumassa.

Tyhjä siemenpallo Kuva voikukan "tyhjästä" siemenpallosta syntyi turhauduttuani yrityksiini saada jotain järkevää aikaiseksi kuvatessani siemenpalloa, kun siinä vielä oli siemenet paikallaan. En ollut kuviin tyytyväinen. Tarkennus ei ollut koskaan kohdallaan ja valaistus oli pielessä. Niinpä puhalsin siemenet ilmoille, ja kuvattavaksi jäi "tyhjä siemenpallo", joka oli paljon helpompi kuvauskohde. Lopputuloksena oli yksikertaisuudessaan tasapainoinen kuva .

Patjarikko Samana päivänä seuraavalla sisulla olevan kalliokielon kuvan kanssa kuvasin myös valkoisen patjarikon. Kukan, jonka nimi oli minulle uusi. Kukka kasvoi takapihallamme pienenä mattona. Otin kukista useita kuvia. Yritin saada kuviin pienen kasvin mattomaisen vaikutelman. Valitsin näyttelyyn kuitenkin kuvan, jossa on vain yksi kukka. Patjarikon tunnistaminen ja nimen löytäminen internetistä vei aikaa. Hakusana ”matala valkoinen kukka” tuottaa todella paljon vaihtoehtoja.

Sammalen itiöpesät Ilta-auringon lämmin värisävy on aina kiehtonut minua. Jokainen auringonlaskua kuvannut tietää kuitenkin, miten vaikeaa on saada toistettua kameralla taivaan hienoja värisävyjä sellaisena kuin ne luonnossa näkyvät. Viereisen sivun kuva sammalista on otettu laskevan auringon pehmeässä valossa. Kuvasin huhtikuun lopulla 2015 kukkapenkkimme kiveyksellä kasvavan sammalen itiöpesiä, jotka toivat mieleeni maissin tähkät. Kohde oli kuitenkin hieman liian pieni saadakseni siitä mielekästä kuvaa, joten päädyin tutkimaan sammalen itiöpesien varsien ryhmää. Kuva on hieman epäterävä, mutta toistaa mukavasti alhaalta paistavan auringon valon ja tuo esille oman maailman.

Kirsikan kukat Olemme istuttaneet lastenlapsillemme kirsikkapuut takapihallemme. Odottelemme keväisin kirsikkapuiden herkkää kukintoa, vaikka näillä leveysasteilla se ei aina varmaa olekaan. Kesäkuussa vuonna 2015 puihin ilmestyivät ensimmäiset kukat. Tutkailin kukkia kameran linssin läpi ja otin tilanteessa kymmenkunta kuvaa. Kirsikan kukan kuvaaminen tuulisella säällä on haastavaa. Kukka on kevyt ja liikkuu herkästi tuulessa. Mielestäni onnistuin kuitenkin saamaan kuvaan kukkien herkkyyden, ja sain taustan tasaiseksi.maissin tähkät. Kohde oli kuitenkin hieman liian pieni saadakseni siitä mielekästä kuvaa, joten päädyin tutkimaan sammalen itiöpesien varsien ryhmää. Kuva on hieman epäterävä, mutta toistaa mukavasti alhaalta paistavan auringon valon ja tuo esille oman maailman.

Syreenin kukka Syreenit aloittelivat kukintaansa kesäkuussa 2015, ja ajattelin ottaa kuvan yksittäisestä kukasta. Kuvan ottaminen ei kuitenkaan ollut helppoa. Ongelmaksi muodostuivat sekä tuuli että makrokuvauksen todellinen haaste eli lyhyt terävyysalue. Yritin useampana päivänä löytää tuuletonta hetkeä siinä kuitenkaan täydellisesti onnistumatta. Terävyysalueen rajallisuus tuli vastaan yrittäessäni saada kuvan siten, että kukan kaikki yksityiskohdat näkyisivät terävänä. Tässä jouduin useista yrityksistäni huolimatta tyytymään kompromissiin.

Kanervikon kulkija En yleensä kuvaa hyönteisiä, koska ne eivät pysy riittävän kauan paikallaan. Joskus kuitenkin onnistaa. Sunnuntaina 16.8.2015 olimme mustikassa vaimoni kanssa Tampereelta Porin suuntaan. Mustikoita ei oikein löytynyt, joten palasin autolle ja hain kameran kuvatakseni jäkäliä ja kypsyviä puolukoita. Ottaessani ensimmäisiä ruutuja huomasin metsäluteen, joka liikkui puolukan lehtien päällä. Lude kääntyi auringossa ja pysähtyi aina välillä ikään kuin tarkastelemaan ympäristöä. Käänsin kameran ludetta kohden ja odotin, että se työntäisi päänsä puolukan lehden yli. Odotus kannatti.

Pylväshaavan lehdet Pihallamme kasvaa kolme pylväshaapaa. Ne tekevät uusia versoja satunnaisesti pitkin takapihaa. Parhaiten versot säilyvät, jos ne kasvavat paikkaan, johon ruohonleikkurilla ei pääse. Oheinen kuva on juuri tällaisen säilyneen verson latva. Kuva syntyi hetken mielijohteesta. Ajatuksenani oli itse asiassa kuvata pienen puun juurella olevan viherherukan kukintoa. Linssin läpi katsottuna haavan lehdet olivatkin mielenkiintoiset. Lehtiruodot erottuivat hyvin, ja lehtien punaruskea väri tummaa taustaa vasten toi kuvalle mukavan kontrastin. Niinpä kuva tuli valittua näyttelyyn.

Sinivuokko

Kuva yksinäisestä sinivuokosta on otettu kuluvan vuoden toukokuussa. Olin odottanut sinivuokkojen ilmestymistä kukkapenkkiimme. Jostain syystä kukkia oli tosi vähän. Kuvassa oleva kukka oli muista selkeästi erillään ja muita huomattavasti pienempi. Tutkailin sitä eri kulmista ja päädyin valitsemaan kuvaussuunnan, jossa ilta-auringon valo tuo kukan syvän sinisyyden esille. Auringon suora valo osuu osaan terälehdistä, ja nämä värjäytyvät violetin sävyyn. Kuvakulma vaati nöyrää asennetta ja styrox-levyn maata vasten a.

Kuvapari viherherukka ja karviainen Kuvaparissa on kuva sekä viherherukan (oikeanpuoleinen kuva) että karviaismarjan (vasemmanpuoleinen kuva) kukista. Kuvat on otettu vuonna 2016, siis kuluvan vuoden toukokuussa. Alun perin tarkoitus oli kuvata vielä avautumattomia viherherukan nuppuja, joiden hento punainen väri hehkui ilta-auringossa. Päädyin kuitenkin kuvaamaan jo avautuneita kukkia. Karviaispensaasta yritin ensin kuvata yksittäistä kukkaa. Tämä ei oikein onnistunut. Vaikka tuuli oli heikko, silti se sotki hieman tarkennusta, ja muutoinkin kukan pallomuoto oli kovin haastava makrokuvauksessa. Niinpä päädyin siinäkin hieman laajempaan kuvakulmaan. Kummassakin kuvassa käytin hyväkseni vastavaloa kohteen yksityiskohtien esiin tuomiseksi.

Idänsinililja Kuva idänsinililjasta on otettu ensimmäisellä oikealla makro-objektiivillani. Ostin objektiivin alkukeväästä 2007. Testailin objektiivia kuvaamalla kaikkea pientä. Kun lumet lopulta sulivat ja ensimmäiset kukat ilmaantuivat, pääsin kokeilemaan objektiivia “oikeisiin” kohteisiin. Innostuin itsekin tuloksista niin, että laitoin kuvia tyttärilleni. Vieressä otetusta kuvasta keskimmäinen tyttäristäni totesi: "Näitä lisää."

Kalliokielo Kalliokielon kuva syntyi hetken mielijohteesta. Olin muutamana päivänä kesäkuun alkupuolella 2012 seurannut kukan kasvua. Minua kiehtoi kalliokielon nuppujen muoto, yläosaltaan lähes valkoiset vajaan sentin mittaiset roikkuvat ”pötkylät”. Vein kameran lähes maanrajaan saadakseni lehtien alla olevat kukan nuput kunnolla esiin. Nupuista tulikin kuvassa pääkohde. Lehtien alapuolen vehreä tunnelma tallentui myös hyvin kuvaan. Kuvaan, josta monet sen nähneet ovat pitäneet.

Vadelma Oheisen kuvan otin heinäkuun yhdeksännen päivän iltana 2007. Kuvalle on oma tarinanansa. Pidin sitä mukanani kouluttaessani kuntien päättäjiä. Esitin kuvan usein tilaisuuden alussa ja kysyin, mikä kukka on kyseessä. Kuvan näki noin tuhannen ihmistä, ja oikeaa vastausta en kolmen vuoden aikana saanut. Tämä osoittaa hyvin sen, miten maailma muuttuu, kun sitä katsotaan hieman lähempää.

Lupiini Lupiinin kuva syntyi oikeastaan vasta kun katsoin kuvaa otettuani sen. Kuva ei oikeastaan olisi mitään ilman toisessa kukassa olevaa voikukan siementä. Melkeinpä toivon, että olisin huomannut sen jo kuvatessani enkä vasta kuvaa katsoessani. Kuvan ottamiseen käytin aiemmin keväällä ostamaani 300 mm:n objektiivia. Kuvauspäivä oli juhannuslauantai vuonna 2012.

Vaahteran siemen Tämä kuva syntyi kuluvana keväällä 2016. Pihallamme on yksi vaahtera, ja syksyisin vaahteran siemenparit leijailevat puusta kuin pienet helikopterit. Keväällä lumien sulaessa siemeniä löytyy nurmikolta pitkin pihaa. Vappupäivänä kiinnitin huomiota mielenkiintoiseen ilmiöön. Vielä viikko aiemmin siemenet makasivat nurmikolla pitkin pituuttaan. Nyt ne olivat nurmikolla kuin joku olisi asetellut ne vieri viereen pystyasentoon. Ilmiö kiinnosti niin, että hain kameran ja otin siemenistä muutan kuvan. Samalla selvisi syykin, miksi siemenet olivat pystyasennossa nurmikolla.

Makrokuvat - valokuvanäyttelykierros vv. 2015 -2017 Olen järjestänyt kuusi pienimuotoista näyttelyä. Haapajärven kirjastossa loppukesästä 2015, Nivalan Tillarigalleriassa alkukesästä 2016 ja Lestijärven kirjastossa loka- marraskuussa 2016. Seuraavat näyttelyt olivat Sievissä joulukuussa 2016, Toholammilla tammikuussa 2017 ja helmikuussa 2017 Kannuksessa. Jokaiseen esillä olevaan kuvaan liittyy myös pieni tarina kuvan syntymisestä. Olen koonnut nyt näyttelyssä oleva kuvat ja tarinat tälle ja seuraaville sivuille. Vaikka tarinat ovat pääosin samansisältöisiä kuin aiemmin sivuilla olleet tarinat, niin halusin kuitenkin kytkeä tässä myös tarinat kuvien lisäks i.

Käpy

Sammalleimu On siis mentävä riittävän lähelle kohdetta, jotta voi löytää uusia ulottuvuuksia. Sammalleimu kukkii vaaleanpunaisina yhtenäisinä kukintoina loppukeväästä ja alkukesästä. Viereinen kuva sammalleimun kukasta syntyi kesäkuun 2008 alkupuolella tilanteessa, jossa olin kuvaamassa sammalleimun kukintaa. Huomasin muurahaisen, joka kulki kukan nupun vartta pitkin. Vaihdoin objektiivin makro-objektiiviin kuvatakseni muurahaisen. Se ei kuitenkaan malttanut pysyä kuvattavana ja näin syntyi viereisen sivun herkkä kuva sammalleimun nupusta.

Käpy

.

Sinivuokko

Käpy

.

Sinivuokko

Kuva 24. Kuhaoski 10.9.2022, Nurmijärvi

Canon EOS 5D Mark III 24 mm f /9 8 s ISO 3 200

Nurmijärven Kuhakoski oli minulle uusi kohde, johon tutustuimme

pa-lattuamme Helsingistä Tampereelle. Kuvasin koskea useasta eri

kuva-kulmasta pelkästään harmaasuodinta käyttäen ja pitkällä

valotusajalla. Kuvaamisen haasteena oli paitsi hankala maasto myös

taustalla oleva puusto, joka heitti varjon kohteeseen. Varjon vuoksi

kuvan oikea ylä-kulma jäi ylivalottuneeksi, joka vaati hieman enem-

män käsittelyä. Lä-hes neljästäkymmenestä kuvasta valitsin

näyttelyyn mukaan oheisen.