Kesäkuussa, 27.6.2020
Kesäkuu
on
jo
lopuillaan.
Jostain
syystä
kuvaaminen
on
jäänyt
vähemmälle
kuin
aiempina
vuosina
vastaavana
ajankohtana.
Joitain
kuvia
julkaistavaksi
olen
silti
ottanut.
Ensimmäinen
kuva
on
Haapajärveltä
Rauman
sillalta
kylälle
päin.
Kuva
on
toukokuun
puolella
otettu.
Olin
kuvaamassa
täysikuuta
11.5.
Rauman
sillalta
Yläjuoksulle,
kun
kiinnitin
huomioni
alavirran
puolella
olevaan
hieman
dramaattiseen
näkymään.
Harjunniemi
ja
sen
takan
näkyvä
kaupungin
siluetti
harvoine
valoineen
heijastui
veden
pintaan.
Dramaattisuutta
lisäsivät
taustalla
näkyvä auringon kajo ja taivaan tummat nauhamaiset pilvet.
Kuva
kevään
ensimmäisistä
kirsikankukista
on
pinottu
kuva.
Kuvat
pinoamista
varten
otin
4.6.2020
yhdeksän
aikaan
illalla,
jolloin
oli
tarpeeksi
tyyntä.
Ajattelin
ensin
rajata
terävyysalueen
koskemaan
vain
kukkia.
Kuvatessa
tulin
ajatelleeksi,
että
taustan
nuput
kuuluvat
osana
kuvaan,
joten
jatkoin
terävyysalueen
myös
niihin.
Näin
alkeiskuvien
määrä
kasvoi
51
kappaleeseen.
Samalla
terävyysalueen
syvyys
myös
kasvoi
parista
senttimetristä
viiteen
senttimetriin.
Toimenpide
leikkasi hieman alkuperäiseksi ajattelemaani kuva-alaa, mutta ei haitallisesi.
Kevään
omenapuiden
kukinta
oli
hieman
poikkeuksellinen.
Pihamme
puut
kukkivat
eri
aikaan
ja
aivan
eri
volyymilla.
Vain
yksi
kolmesta
puusta
oli
täydessä
kukassa.
Alla
oleva
kuva
omeanpuun
nupusta
on
otettu
vaiheessa,
jossa
viereinen
puu
oli
jo
täydessä
kukassa
ja
kuvasukohteena
olevassa
puussa
oli
vain
muutama
nuppu
tässä vaheessa.
Myös
tämä
kuva
on
pinottu
kuva.
Kuvaan
on
käytetty
34
alkeiskuvaa.
Kuva
on
otettu
puolen
yön
aikaan
3.6.2020.
Vaikka
oli
myöhäinen
hetki
päivästä,
tuuli
ei
ollut
vielä
tyyntynyt.
Onneksi
kuvattava
oli
kiinni
suoraan
paksumman
oksan
rungossa, joten kohde pysyi paikaallaan.
Kuvan
punaherukan
kukasta
olen
ottanut
viisivuotiaan
tyttärentyttäreni
kanssa.
Kuva
on
perinteisempi
makrokuva,
jossa
olen
käyttänyt
100
mm:n
makro-
objketiivia
ja
65
mm:n
loittorenkaita.
Yhteistyömme
kuvatessa
toimi
siten,
että
minä
asettelin
kuva
ja
tein
säädöt.
Viisivuotias
toimi
kameran
laukaisijana
lankalaukaisimen avulla.
Jälleen
kerran
sivun
makrokuvia
katsoessani
olen
tullut
siihen
tulokseen,
että
perinteisempi
makrokuva
on
paljon
vaativampi
kuvattava
kuin
pinottavaksi
suunniteltu.
On
tarkkaan
mietittävä
mihin
terävyysalueen
kohdentaa
ja
mitä
haluaa taustalla näkyvän.
Vielä
yksi
kuva.
Kuvassa
on
ymmätääkseni
lehtokotilo.
Kotiloita
löytyy
jonkinverran
pihamaaltamma
ja
kyseisen
yksilön
poimi
voikukan
lehdelle
tyttärentytär.
lehti
kotiloineen
pantiin
vanhalla
puutarhapöydälle,
jonka
punertavasta
pinnasta
tuli
loistava
tausta
kuvalle.
Vaikka
kotilo
kulkee
hitaasti,
niin
sen
kuvaaminen
ei
ole
helppoa.
Ötökkä
liikuttelee
päätään
eri
suuntiin
joten
sopivan
kuvakulman
löytäminen
oli
hieman
onnonkauppaa.
Ja
vielä
kuvan
ottaminen
niin,
että
molemmat
sarvet
olivat
yhtäaikaa
esillä,
lisäsi
haastetta.
Niinpä oheiseen lopputulokseen voi olla tyytyväinen.