Kuuta kuvaamassa, julkaistu 3.2.2020
Helmikuun
viimeisellä
viikolla
oli
mukava
pakkassää
ja
pilvetön
taivas.
Samaan
aikaan
kuu
oli
syntymässä
ja
pääsin
kuvaamaan
kuuta
useampaan
kertaan.
Kuun
kanssa
yhtä
kirkkaana
loisti
taivaalla
Venus,
joten
yritin
saada
Kuun
ja
Venuksen
samaan kuvaan.
Viikon
lopulla
kaivoin
esille
myös
jo
vuonna
2015
ostaneeni
kaukoputken,
jonka
avulla
kuvasin
Kuuta
ja
Venusta.
Kuun
kuvaaminen
onnistui
parin
illan
kokeilun
jälkeen, mutta Venuksen kuvaaminen ei oikein onnistunut.
Ensimmäinen
kuva
on
otettu
70
-300
mm:n
zoomilla.
Kuvatessa
taivas
oli
vielä
sinininen,
mutta
käyttämäni
lyhyt
valotusaika
1/250s
ei
enää
riittänyt
kunnolla
sinisyyden
toistamiseen.
Kohina
kuvassa
on
voimakas,
koska
ISO
-arvo
on
1250.
Sain
sijoitettua
kuunsirpin
sopivasti
männyt
oksien
väliin.
Kuva
on
osasuurennos
ja
vain 14 % alkuperäiseestä.
Toisessa
kuvassa
onnistuin
saamaan
Venuksen
ja
Kuun
samaan
kuvaan.
Kohteet
olivat kaukana toisistaanMolemmat toistuva kuitenkin tosi pienenä.
Idean
kolmanteen
kuvaan
sain
Facebook
ryhmästä,
jossa
Kuu
oli
kuvattuna
samalla
tavoin.
Luulin
ensin,
että
kuva
oli
koottu
kahdesta
eri
kuvasta,
mutta
ei
kuva
oli
todellla
otettu
yhdellä
otoksella.
Kuvan
terävyys
kärsi,
koska
Kuun
pimeän
osan kuvaaminen vaatii pitkän valotusajan. Tässä tapauksessa kuusi sekuntia.
Alla
olevat
kolme
kuvaa
on
otettu
kaukoputken
avulla.
Käyttämäni
putki
on
SkyWatcherin
200
x
1000
peilikaukoputki.
Kamera
kiinnitetaään
kaukoputken
okulaarin paikalle. Kuvien terävyyden varmistaminen vaati parin illan opettelun.
Ensimmäisessä
kuvassa
on
Venus,
josta
en
parempaa
kuvaa
saanut.
Kuva
on
osasuurennos,
koska
varsinaisessa
kuvassa
Venus
näkyy
tosi
pienenä.
Kaksi
seuraavaa
kuvaa
kuun
sirpistä
on
otettu
samalla
valotusajalla
eli
1/80
s.
Mustataustainen on otettu vain tuntia myöhemmin.