Jälleen pinottuja Testailin kuinka paljon syvyystarkkuutta voi lisätä pinoamalla. Ohessa on tuon kokeilun tuloksena neljä kuvaa. Ensimmäisessä on seitsemäntoista kuvan kooste raita -puun kukinnosta. Kuvassa terävyysalue on hieman yli kolme senttiä. Kuvia ottaessani käytössäni ei ollut makrokiskoa, joten siirsin tarkennuspistettä manuaalisti. Keskimääräinen tarkennusväli on hieman yli kaksi millimetriä. Käytännössä tarkennusväli on paikoin on pitempi. Tämä näkyy parhaiten oksassa, jossa on epäterävyyskohtia. Lopputulos on kuitenkin tyydyttävä. Kuvan alla ovat kuvasarjan sekä ensimmäinen että viimeinen kuva Seuraavana on samasta aiheesta kuva, joka on pinottu sadasta kuvasta. Terävyysalue koosteessa on viitisen senttimetriä. Ts. kahden perättäisen kuvan tarkennuspisteen väli on puoli millimetriä. Tällä kertaa käytössäni oli makrokisko, jolla on helppo siirtää kameraa tasaisesti todella lyhyin välein. Tässä koosteessa epätarkkuuksia ei ole. Pikkukuvat ovat jälleen kuvasarjan ensimmäinen ja viimeinen. Kolmantena tässä sarjassa on kuva tuomen kukan nupuista. Kuvasrarjassa on kuusikymmentäviisi kuvaa. Tavoiteltu syväterävyys oli 6 - 7 cm. Tämä kuitenkin johtiLopputulos on mielenkiintoinen. Kuvan keskellä yläreunassa on ylimääräsiä viivoja. Viivat selittyvä sillä, että kameran suuresta liikkeestä johtuen kohteen koko kuva-alassa muuttuu. Tämä näkyy hyvin kuvan alla olevissa pikkukuvissa. Ensimmäisessä kuvassa kohde mahtuu kuva-alaan hyvin. Toisessa kuvassa kohde täyttää kuva-alan lähes kokonaan. Kuvia yhditetäessä käyttämäni sovellut ei välttämätta kykene tunnistamaan kunnolla eri kokoisia kuvia. Tällaisella lopputuloksella ei ole paljoa käyttöä. Otin sen kuitenkin tähän kuvaamaan ongelmaa, joka syväterävyyden kasvattamisessa syntyy. Viimeisenä on kuva hortensiasta. Kuva on pinottu sadan neljän kuvan sarjasta. Kuvan alla on kuvasarjan ensimmäinen ja viimeinen kuva. Jouduin säätämään kuvien valotuksen ennen lopullista pinoamista. Vaikka otin kuvat vaihtamatta valotusta millään tavalla, pinoamiseen käyttämäni sovellus ilmoitti, että kuvien valoisuus poikkeaa toisistaan peräti 45 %. Tämä johtunee siitä, että liikuin kuvatessani, jolloin kohteen valaistus muuttui. Alinna on alkuperäinen kuva. Näiden kokeilujen lopputuloksena voi todeta, että kovin suuren syväteävyyden tavoittelu pinoamistekniikalla ei ole aivan ongelmatonta. Onnistuessaan pinoaminen tuo kokonaan uuden ilmeen myös lähikuville ei pelkästään makrokuville.
Jälleen pinottuja Testailin kuinka paljon syvyystarkkuutta voi lisätä pinoamalla. Ohessa on tuon kokeilun tuloksena neljä kuvaa. Ensimmäisessä on seitsemäntoista kuvan kooste raita -puun kukinnosta. Kuvassa terävyysalue on hieman yli kolme senttiä. Kuvia ottaessani käytössäni ei ollut makrokiskoa, joten siirsin tarkennuspistettä manuaalisti. Keskimääräinen tarkennusväli on hieman yli kaksi millimetriä. Käytännössä tarkennusväli on paikoin on pitempi. Tämä näkyy parhaiten oksassa, jossa on epäterävyyskohtia. Lopputulos on kuitenkin tyydyttävä. Kuvan alla ovat kuvasarjan sekä ensimmäinen että viimeinen kuva Seuraavana on samasta aiheesta kuva, joka on pinottu sadasta kuvasta. Terävyysalue koosteessa on viitisen senttimetriä. Ts. kahden perättäisen kuvan tarkennuspisteen väli on puoli millimetriä. Tällä kertaa käytössäni oli makrokisko, jolla on helppo siirtää kameraa tasaisesti todella lyhyin välein. Tässä koosteessa epätarkkuuksia ei ole. Pikkukuvat ovat jälleen kuvasarjan ensimmäinen ja viimeinen. Kolmantena tässä sarjassa on kuva tuomen kukan nupuista. Kuvasrarjassa on kuusikymmentäviisi kuvaa. Tavoiteltu syväterävyys oli 6 - 7 cm. Tämä kuitenkin johtiLopputulos on mielenkiintoinen. Kuvan keskellä yläreunassa on ylimääräsiä viivoja. Viivat selittyvä sillä, että kameran suuresta liikkeestä johtuen kohteen koko kuva-alassa muuttuu. Tämä näkyy hyvin kuvan alla olevissa pikkukuvissa. Ensimmäisessä kuvassa kohde mahtuu kuva-alaan hyvin. Toisessa kuvassa kohde täyttää kuva-alan lähes kokonaan. Kuvia yhditetäessä käyttämäni sovellut ei välttämätta kykene tunnistamaan kunnolla eri kokoisia kuvia. Tällaisella lopputuloksella ei ole paljoa käyttöä. Otin sen kuitenkin tähän kuvaamaan ongelmaa, joka syväterävyyden kasvattamisessa syntyy. Viimeisenä on kuva hortensiasta. Kuva on pinottu sadan neljän kuvan sarjasta. Kuvan alla on kuvasarjan ensimmäinen ja viimeinen kuva. Jouduin säätämään kuvien valotuksen ennen lopullista pinoamista. Vaikka otin kuvat vaihtamatta valotusta millään tavalla, pinoamiseen käyttämäni sovellus ilmoitti, että kuvien valoisuus poikkeaa toisistaan peräti 45 %. Tämä johtunee siitä, että liikuin kuvatessani, jolloin kohteen valaistus muuttui. Alinna on alkuperäinen kuva. Näiden kokeilujen lopputuloksena voi todeta, että kovin suuren syväteävyyden tavoittelu pinoamistekniikalla ei ole aivan ongelmatonta. Onnistuessaan pinoaminen tuo kokonaan uuden ilmeen myös lähikuville ei pelkästään makrokuville.