Oodi, Julkaistu 14.12019

Nyt voi olla, että teen seuraavalla mielipiteelläni rakentajana

"itsemurhaa", toki nyt jo entisenä rakentajana. Olen nähnyt

monenlaisia rakennuksia ja vastannut monenlaisten

rakennusten rakennuttamisesta, joten kuvittelin, että minulla on

jonkinlainen ymmärrys rakennuksista. Mutta nyt täytyy epäillä

omaa ymmärrystäni.

Vietimme loppiaisen seudun Helsingissä ja käytimme muutaman tunnin tutustuaksemme Oodiin, uuteen Helsingin ylpeyteen. Rakennus on todella upean näköinen ulkoapäin. Länsipäädystä katsottuna tulee laiva mieleen. Odotukset sisälle mentäessä olivat todella korkealla. Ensimmäinen pettymys tuli kuitenkin jo ensimmäisessä kerroksessa. Suuressa rakennuksessa tuli ahtauden tunne. Länsipäädyn sisäkatto on tuotu kiinni lattian rajaan. Minulle ahtaanpaikankammoiselle ratkaisu oli todella ahdistava. En ymmärrä miksi ratkaisuun on päädytty. Katto estää lattian käytön laajalta alueelta ja ennekaikkea se epämiellyttävä tunne mikä siitä tuli. Toinen pettymys tuli sitten kakkoskerroksessa, joka oli täynnä tukirakenteita. Rakenteiden väliin oli sijoitettu portaikko ilmeisesti istuskelua varten. Ratkaisu teki vain tästä alueesta taas hyvin ahdistavan oloisen. Toki nuoret näkyivät viihtyvän portaikolla. Vasta kolmas kerros vastasi mielikuvaa, joka rakennuksesta on julkisuudessa annettu. Tilat olivat valoisat ja viihtyisät. Toki lehti- ja kirjavalikoima oli yllättävän pieni. Voi olla, että kokemani ei tee oikeutta rakennukselle. Jokaisen on syytä tutustua siihen itse. Ohessa on kuitenkin muutama valokuva avaamaan kokemaani. Avaamalla kuvat saa paremmin käsityksen mistä kirjoitan. Olen julkaissut yllä olevan tekstin myös Facebookissa. Facebook -tekstin lisäksi otan tähän vielä mielenkiintoisen yksityiskohdan. Yhden huoneen seinä oli luonnonkorkkia. Näin oli ainakin ulospäin. Huoneen sisällä emme käyneet. Kuva tuosta seinästä on alimmaisena. Tilan kuvaaminen oli jälleen haasteellista kirjastossa olevien henkilöiden vuoksi. Yritin kuvata siten, että kuvissa näkyvät ihmiset eivät ole tunnistettavissa. jouduin kuitenkin käsittelmään henkilöiden kasvoja kolmessa kuvassa.
Oodi, Julkaistu 14.12019

Nyt voi olla, että teen seuraavalla mielipiteelläni rakentajana

"itsemurhaa", toki nyt jo entisenä rakentajana. Olen nähnyt

monenlaisia rakennuksia ja vastannut monenlaisten

rakennusten rakennuttamisesta, joten kuvittelin, että minulla on

jonkinlainen ymmärrys rakennuksista. Mutta nyt täytyy epäillä

omaa ymmärrystäni.

Vietimme loppiaisen seudun Helsingissä ja käytimme muutaman tunnin tutustuaksemme Oodiin, uuteen Helsingin ylpeyteen. Rakennus on todella upean näköinen ulkoapäin. Länsipäädystä katsottuna tulee laiva mieleen. Odotukset sisälle mentäessä olivat todella korkealla. Ensimmäinen pettymys tuli kuitenkin jo ensimmäisessä kerroksessa. Suuressa rakennuksessa tuli ahtauden tunne. Länsipäädyn sisäkatto on tuotu kiinni lattian rajaan. Minulle ahtaanpaikankammoiselle ratkaisu oli todella ahdistava. En ymmärrä miksi ratkaisuun on päädytty. Katto estää lattian käytön laajalta alueelta ja ennekaikkea se epämiellyttävä tunne mikä siitä tuli. Toinen pettymys tuli sitten kakkoskerroksessa, joka oli täynnä tukirakenteita. Rakenteiden väliin oli sijoitettu portaikko ilmeisesti istuskelua varten. Ratkaisu teki vain tästä alueesta taas hyvin ahdistavan oloisen. Toki nuoret näkyivät viihtyvän portaikolla. Vasta kolmas kerros vastasi mielikuvaa, joka rakennuksesta on julkisuudessa annettu. Tilat olivat valoisat ja viihtyisät. Toki lehti- ja kirjavalikoima oli yllättävän pieni. Voi olla, että kokemani ei tee oikeutta rakennukselle. Jokaisen on syytä tutustua siihen itse. Ohessa on kuitenkin muutama valokuva avaamaan kokemaani. Avaamalla kuvat saa paremmin käsityksen mistä kirjoitan. Olen julkaissut yllä olevan tekstin myös Facebookissa. Facebook -tekstin lisäksi otan tähän vielä mielenkiintoisen yksityiskohdan. Yhden huoneen seinä oli luonnonkorkkia. Näin oli ainakin ulospäin. Huoneen sisällä emme käyneet. Kuva tuosta seinästä on alimmaisena. Tilan kuvaaminen oli jälleen haasteellista kirjastossa olevien henkilöiden vuoksi. Yritin kuvata siten, että kuvissa näkyvät ihmiset eivät ole tunnistettavissa. jouduin kuitenkin käsittelmään henkilöiden kasvoja kolmessa kuvassa.