Makrokuvia äitienpäivänä 2018
Äitienpäivän aika oli tosi lämmin. Kevät oli alkanut pari päivää aiemmin tohinalla. Kaikki kasvoi ympärillä. Koivuihin tuli
hiirenkorvat päivässä. Kuvattavaa oli joka puolella. Otin tälle sivulle äitienpäivän tuotokset. Jokainen kuva on ns. pinottu kuva.
Ensimmäisenä on herkkä kuva koivun lehdistä, “Kaksi päivää vanhat”. Tällä kertaa en käyttänyt makrokiskoa tarkennuspisteiden
muuttamiseen. Tein sen perinteisemmin objektiivin avulla. Vaikka tuuli oli käytännössä olematon, lehdet liikkuivat sen verran,
että makrokiskon käyttö ei oikein onnistunut. Makrokiskoa käytettäessä kameraa siirretään kuvien välillä kiertämällä kiskon
ruuvia. Tähän toimenpiteeseen kuluu aikaa jokunen sekunti, joten tuulessa
liikkuva lehti ei olekaan seuraavassa kuvassa enää samassa paikassa.
Seuraavana on kuva “Jäkälän parta”. Tämän kuvan otin käyttämällä makrokiskoa.
Kuva on pinottu 20 erillisestä kuvasta. Kuva alaosassa olevan “parra” syvyys
kuvaussuunnassa on noin 15 mm, joten kahdenkymmenen kuvan sarjalla
tarkennuspiste muuttui vain vajaan millimetrin verran. Otin kuvan puun varjon
puolelta, joten valaistus pysyi koko kuvauksen ajan samana. Olen hieman
vaalentanut kuvaa pinoamisen jälkeen, jolloin yksityiskohdat tulevat paremmin
esille.
Vaikka otsikko on “Makrokuvia äitienpäivänä”, niin vasta seuraavat kuvat on
otettu varsinaisesti äitienpäivänä. Jäkäläkuva on otettu perjantaina 11.5 ja
koivunlehtikuva on otettu lauantaina 12.5.
Kuva tuomen kukan nupuista on otettu voimakkaaseen vastavaloon ja tuulesta
johtuen luovuin jälleen makrokiskon käytöstä. Kuva on pino vain neljästä kuvasta.
Lopullinen kuva on peilikuva todellisesta tilanteesta. Ajattelin, että kuva on
parempi, jos kuvan oikea reuna jää vapaaksi.
Seuraava otoksen aikaansaamiseksi jouduin ottamaan 97 kuvaa. Kyseessä on
omenapuun lehtien ja nupun alku. Oksa oli sen verran jämäkkä, että hento tuuli ei
oksaa liikuttanut, joten makrokiskon käyttö oli mahdollista. Ensimmäisessä
kahdenkymmen kuvan sarjassa olin valinnut aloittavan tarkennuspisteen väärin
siten, että kameraa lähinnä oleva lehden osa ei näkynytkään terävänä. Toisessa
sarjassa osa yläpuolisesta lehden osasta leikkautui pois. Vasta neljännessä sarjassa
kuva oli haluammallani tavalla.
Kuva lehtikuusen käpyaihiosta on jonkilainen työvoitto. Yritin kuvata kohdetta
useita eri kertoja käyttämällä apuna makrokiskoa ja objektiivitarkennusta
tarkennuspisteiden vaihtamiseen. Sidoin jopa oksan kiinni saadakseni kohteen
liikkeen rauhoittumaan riittävästi. Mikään ei auttanut. Lopulta odotin iltaan ja otin
käyttöön rengassalaman ja tarkennusmuutokset tein objektiivin avulla.
Lopputulokseen olen kohtuullisen tyytyväinen.