Makrokuvia äitienpäivänä 2018
Äitienpäivän aika oli tosi lämmin. Kevät oli alkanut pari päivää aiemmin tohinalla. Kaikki
kasvoi ympärillä. Koivuihin tuli hiirenkorvat päivässä. Kuvattavaa oli joka puolella. Otin tälle
sivulle äitienpäivän tuotokset. Jokainen kuva on ns. pinottu kuva.
Ensimmäisenä on herkkä kuva koivun lehdistä, “Kaksi
päivää vanhat”. Tällä kertaa en käyttänyt makrokiskoa
tarkennuspisteiden muuttamiseen. Tein sen perinteisemmin
objektiivin avulla. Vaikka tuuli oli käytännössä olematon,
lehdet liikkuivat sen verran, että makrokiskon käyttö ei
oikein onnistunut. Makrokiskoa käytettäessä kameraa
siirretään kuvien välillä kiertämällä kiskon ruuvia. Tähän
toimenpiteeseen kuluu aikaa jokunen sekunti, joten tuulessa
liikkuva lehti ei olekaan seuraavassa kuvassa enää samassa
paikassa.
Seuraavana on kuva “Jäkälän parta”. Tämän kuvan otin
käyttämällä makrokiskoa. Kuva on pinottu 20 erillisestä
kuvasta. Kuva alaosassa olevan “parra” syvyys
kuvaussuunnassa on noin 15 mm, joten kahdenkymmenen
kuvan sarjalla tarkennuspiste muuttui vain vajaan
millimetrin verran. Otin kuvan puun varjon puolelta, joten
valaistus pysyi koko kuvauksen ajan samana. Olen hieman
vaalentanut kuvaa pinoamisen jälkeen, jolloin
yksityiskohdat tulevat paremmin esille.
Vaikka otsikko on “Makrokuvia äitienpäivänä”, niin vasta
seuraavat kuvat on otettu varsinaisesti äitienpäivänä.
Jäkäläkuva on otettu perjantaina 11.5 ja koivunlehtikuva on
otettu lauantaina 12.5.
Kuva tuomen kukan nupuista on otettu voimakkaaseen
vastavaloon ja tuulesta johtuen luovuin jälleen
makrokiskon käytöstä. Kuva on pino vain neljästä kuvasta.
Lopullinen kuva on peilikuva todellisesta tilanteesta.
Ajattelin, että kuva on parempi, jos kuvan oikea reuna jää
vapaaksi.
Seuraava otoksen aikaansaamiseksi jouduin ottamaan 97
kuvaa. Kyseessä on omenapuun lehtien ja nupun alku. Oksa
oli sen verran jämäkkä, että hento tuuli ei oksaa liikuttanut,
joten makrokiskon käyttö oli mahdollista. Ensimmäisessä
kahdenkymmen kuvan sarjassa olin valinnut aloittavan
tarkennuspisteen väärin siten, että kameraa lähinnä oleva
lehden osa ei näkynytkään terävänä. Toisessa sarjassa osa
yläpuolisesta lehden osasta leikkautui pois. Vasta
neljännessä sarjassa kuva oli haluammallani tavalla.
Kuva lehtikuusen käpyaihiosta on jonkilainen työvoitto.
Yritin kuvata kohdetta useita eri kertoja käyttämällä apuna
makrokiskoa ja objektiivitarkennusta tarkennuspisteiden
vaihtamiseen. Sidoin jopa oksan kiinni saadakseni kohteen
liikkeen rauhoittumaan riittävästi. Mikään ei auttanut.
Lopulta odotin iltaan ja otin käyttöön rengassalaman ja
tarkennusmuutokset tein objektiivin avulla. Lopputulokseen olen kohtuullisen tyytyväinen.