Jälleen pinottuja kuvia 3.6.2018 Makrokuvauksen viehätys on siinä, että pienistä yksityiskohdista voi saada kuviin uuden näkökulman. Tästä hyvänä esimerkkinä on oheinen syreenin kukka. Jokainen on varmasti nähnyt syreenin kukinnon, joka muodostuu kymmenistä yksittäisistä kukista. Kuva ykisttäisestä kukasta on ilmeeltään täysin erilainen. Oheisen kuvan otin myöhään illalla, jolloin oli täysin tuuleton hetki. Saadakseni kukan toistumaan täyden kennon kameralla riittävän suurena, käytin 100 mm:n makro-objektiivin kanssa vielä 31 mm:n loittorengasta. Kuva on pinotti kolmestatoista kuvasta. Tarkennustason muutoksiin käytin makrokiskoa. Kuvia olisi tullut ehkä enemmänkin, mutta sääsket häiritsivät kuvaamista todella pahasti. Seuraava kuva on kirsikan kukinnon loppuvaiheesta. Kuvassa näkyy taustalla vielä yksi kukan terälehti. Kuvaa ottaessani käytin jälleen makron lisäksi loittorenkaita. Tällä kertaa loittorenkaita oli yhteensä 55 mm. Yhdistelmä on kuvatessa tosi herkkä. Lisäksi, vaikka oli lähes tuuleton, kirsikan hennot emit liikkuivat tosi helposti. Lopulta kuitenkin onnistuin ottamaan 33 kuvaa, jotta sain terävyysalueen kattamaan koko kohteen. Toinen kirsikka-aiheinen kuva syntyi puoli tuntia edellisen kuvan jälkeen. Otin kohteesta kaksi hieman yli kolmenkymmenen kuvan sarjaa saadakseni tähänkin riittävästi syvyysterävyyttä. Tähän valitsin ensimmäisen kuvasarjan. Kuvat on otettu tällä kertaa pelkällä makro-objektiivilla. Hento tuuli ei tämän kuvan ottamisessa juuri haitannut. Lehtikuusen käpyaihio kuva on ollut esillä jo aiemminkin. Halusin ottaa kuvan uudelleen mukaan koska onnistuin ottamaan kuvan samasta kohteesta käpyvaiheessa. Kuvan ottaminen pienestä kävystä oli yhtä vaikeaa kuin käpyaihionkin kuvaaminen. Oksa, jossa käpy kasvaa, on pitkän hieman paksumman oksan kärjessä ja on tosi herkkä tuulille. Jouduin ottamaan kävystä useita kuvasarjoja itseasiassa kahtena eri iltana ennenkuin onnistuin mielestäni tarpeeksi hyvin. Molemmat kuvat on kuvattu 100 mm:n makrolla. Käpyä kuvatessa onnistuin käyttämään makrokiskoa. Kävyn kuva on pinottu 26 kuvasta. Kuvien taústa on täysin erilainen johtuen siitä, että käpyaihio oli niin ylhäällä, että jouduin käyttämään matalaa jakkaraa yltääkseni kuvaamaan sen. Kuvasin vielä hieman alhaalta ylöspäin. Näin taustaksi muodostui taivaan hento pilviverho. Käpyä kuvastessa oksa oli jo niin alhaalla, että kuvaaminen onnistui normaalisti seisten ja taustaksi tuli vieressä kasvava vaahtera. Aika kuvien ottamisen välillä on kaksi ja puoli viikkoa.
Jälleen pinottuja kuvia 3.6.2018 Makrokuvauksen viehätys on siinä, että pienistä yksityiskohdista voi saada kuviin uuden näkökulman. Tästä hyvänä esimerkkinä on oheinen syreenin kukka. Jokainen on varmasti nähnyt syreenin kukinnon, joka muodostuu kymmenistä yksittäisistä kukista. Kuva ykisttäisestä kukasta on ilmeeltään täysin erilainen. Oheisen kuvan otin myöhään illalla, jolloin oli täysin tuuleton hetki. Saadakseni kukan toistumaan täyden kennon kameralla riittävän suurena, käytin 100 mm:n makro-objektiivin kanssa vielä 31 mm:n loittorengasta. Kuva on pinotti kolmestatoista kuvasta. Tarkennustason muutoksiin käytin makrokiskoa. Kuvia olisi tullut ehkä enemmänkin, mutta sääsket häiritsivät kuvaamista todella pahasti. Seuraava kuva on kirsikan kukinnon loppuvaiheesta. Kuvassa näkyy taustalla vielä yksi kukan terälehti. Kuvaa ottaessani käytin jälleen makron lisäksi loittorenkaita. Tällä kertaa loittorenkaita oli yhteensä 55 mm. Yhdistelmä on kuvatessa tosi herkkä. Lisäksi, vaikka oli lähes tuuleton, kirsikan hennot emit liikkuivat tosi helposti. Lopulta kuitenkin onnistuin ottamaan 33 kuvaa, jotta sain terävyysalueen kattamaan koko kohteen. Toinen kirsikka-aiheinen kuva syntyi puoli tuntia edellisen kuvan jälkeen. Otin kohteesta kaksi hieman yli kolmenkymmenen kuvan sarjaa saadakseni tähänkin riittävästi syvyysterävyyttä. Tähän valitsin ensimmäisen kuvasarjan. Kuvat on otettu tällä kertaa pelkällä makro-objektiivilla. Hento tuuli ei tämän kuvan ottamisessa juuri haitannut. Lehtikuusen käpyaihio kuva on ollut esillä jo aiemminkin. Halusin ottaa kuvan uudelleen mukaan koska onnistuin ottamaan kuvan samasta kohteesta käpyvaiheessa. Kuvan ottaminen pienestä kävystä oli yhtä vaikeaa kuin käpyaihionkin kuvaaminen. Oksa, jossa käpy kasvaa, on pitkän hieman paksumman oksan kärjessä ja on tosi herkkä tuulille. Jouduin ottamaan kävystä useita kuvasarjoja itseasiassa kahtena eri iltana ennenkuin onnistuin mielestäni tarpeeksi hyvin. Molemmat kuvat on kuvattu 100 mm:n makrolla. Käpyä kuvatessa onnistuin käyttämään makrokiskoa. Kävyn kuva on pinottu 26 kuvasta. Kuvien taústa on täysin erilainen johtuen siitä, että käpyaihio oli niin ylhäällä, että jouduin käyttämään matalaa jakkaraa yltääkseni kuvaamaan sen. Kuvasin vielä hieman alhaalta ylöspäin. Näin taustaksi muodostui taivaan hento pilviverho. Käpyä kuvastessa oksa oli jo niin alhaalla, että kuvaaminen onnistui normaalisti seisten ja taustaksi tuli vieressä kasvava vaahtera. Aika kuvien ottamisen välillä on kaksi ja puoli viikkoa.