Päiväkävely kauniissa talvisessa maisemassa 22.1.2018 Maanantai 22.1.2018 oli mukava pakkaspäivä. Pakkasta oli hieman yli -15 astetta. Puut olivat kuurassa ja aurinko paistoi ohuen pilviverhon takaa, joten otin kameran mukaan päivittäiselle kävelylleni. Ensimmäinen ottamani kuva on naapurin koivukujasta, joka hohti valkoisena. Kuvan ottaminen tällaisesta kohteesta vastavaloon on tosi haastava. Otin kuvan siten, että vastaan paistava aurinko jäi kuvan ulkopuolelle. Näkymässä minua viehätti erityisesti paitsi utuisen näköiset kuuraiset koivut erityisesti selvästi näkyvät mustat rungot. Auringon kajo näkyy kuvan vasemmassa reunassa. Seuraavassa kuvassa on sama koivukuja hieman eri kuvakulmasta. Oikeaa valotusta miettiessäni alivalotin tietoisesti kohteesta ottamani kuvat. Se ei kuitenkaan toiminut. Tähän jouduin säätämään kuvaa saadakseni näkymän luonnollisen mukaiseksi. Seuraavaksi on kuvaparit vastavaloon ja myötävaloon. Vasemman puoleiset kuvat ovat käsittelemättömät. Otin kuvat automaattivalotuksella, joten näkymien valaistus on kameran näkemä. Vastavaloon otetussa kuvassa aurinko paloi puhki. Muuten kuva on selkeästi alivalottunut. Tunnelma sopisi paremmin myöhäisempään iltapäivään. Kuva on otettu hieman puolenpäviän jälkeen. Myös myötävaloon kuvattu kuva on valotukseltaan hieman alivalottunut. Lisäsin kummankin kuvan viereen säädetyn kuvan. Yritin säätää kuvat sellaisiksi kuin muistan tilanteen järven jäällä. Jatkoin kävelyäni järven jäällä kohti pohjoista. Jää oli helppoa kävellä. Lunta oli vain viitisen senttiä. Lisäksi hyödynsin mootto-rikelkan kovaksi tallaamaa lunta. Lumessa on monenlaisia jälkiä. Ehkä eniten juuri moottorikelkan jälkiä. Löytyi sieltä ihmisten ja koirien jäkiä ja tietysti jäniksen jälkiä. Sitten siellä oli kahdet jäljet, joita en tuntenut. Pienemmät tunnistamattomista jäljistä muistuttavat hiiren jälkiä, mutta olivat selkeästi hiirenjälkiä suurempia. Yritin tunnistaa jäkiä myös internetin avulla siinä onnistumatta.