Heinäkuu Edellisillä sivuilla oli muutama kuva kesäkuulta. Seuraavaksi on siis heinäkuun vuoro. Pääosa heinäkuun kuvista jälleen kasveja. Mukana on myös muutama muunlainen kuva. Ensimmäisenä on kuva, josta itse olen hieman jopa ylpeä. Kuvassa on pulskaneilikan kukka. Suunnittelin kuvan alun perin otettavaksi ilta-auringon pehmeässä valossa, jolloin hapsuiset terälehdet olivat hennon vaalean punaisia. Tämä ei kuitenkaan onnistunut, koska tuuli tyyntyi vasta vaiheessa, jossa kukka oli piharakennuksen varjossa. Kuvatessani en tiennyt kukan nimeä. Sain sen selville harrastevalokuvaajien ryhmän avustuksella. Maitohorsman kuva on myös pinottu kuva. Otin kuvan tähän, koska se poikkeaa muista pinotuista kuvista. Tavallisesti kuvien pinoamisella haetaan syvyysterävyyttä kohteen etureunasta kohteen takareunaan. Tässä kuvassa syvyysterävyys on ajateltu alhaalta ylöspäin. Jouduin tekemään kolme yritystä ja ottamaa yhteensä lähes kaksisataa alkeiskuvaa saadakseni haluamani lopputuloksen. Valitsemani kuvakulma oli pinoamista ajatellen vaativa. Syvyysterävyysalue kasvoi yli kymmeneen senttimetriin. Koska kameraa on siirretty ensimmäisen ja viimeisen kuvan välillä yli kymmenen senttimetriä, niin se näkyy myös lopputuloksessa pehmeinä haamukuvina kasvin nuppujen yläpuolella. Alkeiskuvia on tässä kuvassa on 110. Vastavaloon otetut kuvat hietakastikoista on otettu marjattomaksi jääneen mustikkareissun paluumatkalla. Itse en kohdetta oikeastaan edes noteerannut. Vaimoni onneksi totesi, että tuosta olisi hyvä ottaa kuva. Paikka on metsäautotien vieressä oleva hakkuuaukio, joka oli täynnä maitohorsmaa ´ja hietakastikan “puskia”. Innostuin kuvaamaan kohdetta. Alhaalta paistava aurinko loi aukiolle satumaisen tunnelman. Otin kohteesta kolmisenkymmentä kuvaa, joista valitsin julkaistavaksi kolme.
Heinäkuu Edellisillä sivuilla oli muutama kuva kesäkuulta. Seuraavaksi on siis heinäkuun vuoro. Pääosa heinäkuun kuvista jälleen kasveja. Mukana on myös muutama muunlainen kuva. Ensimmäisenä on kuva, josta itse olen hieman jopa ylpeä. Kuvassa on pulskaneilikan kukka. Suunnittelin kuvan alun perin otettavaksi ilta- auringon pehmeässä valossa, jolloin hapsuiset terälehdet olivat hennon vaalean punaisia. Tämä ei kuitenkaan onnistunut, koska tuuli tyyntyi vasta vaiheessa, jossa kukka oli piharakennuksen varjossa. Kuvatessani en tiennyt kukan nimeä. Sain sen selville harrastevalokuvaajien ryhmän avustuksella. Maitohorsman kuva on myös pinottu kuva. Otin kuvan tähän, koska se poikkeaa muista pinotuista kuvista. Tavallisesti kuvien pinoamisella haetaan syvyysterävyyttä kohteen etureunasta kohteen takareunaan. Tässä kuvassa syvyysterävyys on ajateltu alhaalta ylöspäin. Jouduin tekemään kolme yritystä ja ottamaa yhteensä lähes kaksisataa alkeiskuvaa saadakseni haluamani lopputuloksen. Valitsemani kuvakulma oli pinoamista ajatellen vaativa. Syvyysterävyysalue kasvoi yli kymmeneen senttimetriin. Koska kameraa on siirretty ensimmäisen ja viimeisen kuvan välillä yli kymmenen senttimetriä, niin se näkyy myös lopputuloksessa pehmeinä haamukuvina kasvin nuppujen yläpuolella. Alkeiskuvia on tässä kuvassa on 110. Vastavaloon otetut kuvat hietakastikoista on otettu marjattomaksi jääneen mustikkareissun paluumatkalla. Itse en kohdetta oikeastaan edes noteerannut. Vaimoni onneksi totesi, että tuosta olisi hyvä ottaa kuva. Paikka on metsäautotien vieressä oleva hakkuuaukio, joka oli täynnä maitohorsmaa ´ja hietakastikan “puskia”. Innostuin kuvaamaan kohdetta. Alhaalta paistava aurinko loi aukiolle satumaisen tunnelman. Otin kohteesta kolmisenkymmentä kuvaa, joista valitsin julkaistavaksi kolme.