Andromedan galaksin kuvaaminen
Pitkän
odotuksen
jälkeen
9.1.2021
taivas
oli
kirkas
ja
tähdet
näkyisivät
hyvin.
Pystytin
jo
päivällä
kaukoputken
takapi
-
halle
odottamaan
iltaa.
Lämpötila
päivällä
oli
kymmenisen
astetta
pakkasen
puolella.
Illalla
pakkanen
kiristyi
noin
seit
-
semääntoista
miinusasteeseen.
Lämpötila
olikin
sitten
pääosassa
illalla
yrityksessäni
kuvata
Andromedaa.
Käytössäni
oleva
käsiohjaimessa
on
LCD
-näyttö,
joka
jumiutui pakkasessa.
Sain
kyllä
kohdennettua
jalustan
ja
kaukoputken
ohjeiden
mukaan
Pohjan
-
tähteen
ja
ohjattua
kaukoputken
kään
-
tymään
galaksiin.
Ohjaamisessa
jotain
meni
pieleen,
joten
se
piti
tehdä
uud
-
estaan.
Tämä
ei
kuitenkaan
enää
onnis
-
tunut.
Ohjaimen
LCD
-näyttö
oli
jumiu
-
tunut
siten,
että
sen
käyttö
on
mahdoton.
Hieman
harmitti,
mutta
nyt
tiedän,
että
on
ottava
selvästi
lämpimämpi
sää
tai
ohjaimeen
on
järjestettävä
lämmitys.
Nyt
ei siis kuvia tästä aiheesta tällä kertaa.
Amarylliksen kuvaamista
Toissapäivänä
eli
12.1.2021
on
oli
melkoinen
myräkkä
ulkona
tuuli
kylmästi
ja
Etelä-Suomeen
tuli
luta
reilusti
yli
puoli
metriä.
Haapajärvellä,
jossa
tätä
kirjoitan
ei
lunta
tullut
paljoakaan,
mutta
täälläökin
ilma
oli
sen
verran
hankala,
että
ulos
ei
tehnyt
mieli.
Myräkän
jalkeen
tuli
kunnon
pakkaset.
Tätä
14.1
kirjoittaessa
pakka
-
nen
on
vaihdellut
päivän
ikana
24
ja
27
miinusasteen
vällillä.
Säätila
ulkona
on
siis
viime
päivinä
ollut
sen
verran
han
-
kala,
että
olen
tyytynyt
kuvaamaan
sisällä.
Ensimmäinen
kuvauskohde
oli
kuitenkin
tulilatvan
kukka.
Kuvausksen
lopputulos
on
alla.
Kuva
on
otettu
100
mm:n
makro-
objektiivilla.
Aukko
oli
2.8
ja
ISO
-arvo
400.
Lopputulos
on
pinottu
kahdestakymmenestäneljästä
kuvasta.
Kameran siirtoon käytin makrokiskoa.
Enemman
kuvasin
täydessä
kukassa
ole
-
vaa
amarylliksen
kukkaa.
Ensin
kuvasin
amarylliksen
yksittäistä
hedettä.
Aloitin
kuvaamisen
makro-objektiivilla
lisättynä
21
mm:n
loittorenkaalla
ja
lopulta
käytössä
oli
kameran
ja
objektiivin
välíssä
kaikki kolme loittorengastani.
Syväterävyyden
kasvattamiseksi
käytin
focus
stacking
eli
tarkennuksen
pinomi
-
nen
-menetelmää.
Olen
joskus
aiem
-
minkin
kertonut
mitstä
tässä
on
kyse,
mutta
kertaaminen
ei
ole
pahasta.
Makrokvia
otettaessa
kuvan
syväterävyys
on
pieni
vain
millmetrin
tai
sen
osia..
Useimmiten
syväterävyys
ei
kata
kuin
murto-osan
kohteesta.
Tälläkin
kertaa
kohde
eli
kukan
hede
on
kolmisen
milliä
paksu
ja
kun
se
oli
hieman
vinossa,
niin
kohtee
syvyys
oli
lähes
sentín.
Niinpä
saadakseni
koko
kohteen
toistumaan
terävänä
otin
useita
kuvia
siten,
että
siirtämällä
tärkennusta
kuvien
välillä,
niin
ottamieni
kuvien
terävyysalue
kattoi
koko
kohteen.
Siiro
taphtui
siten,
että
siirsin
kameraa
makrokiston
avulla
vajaan
mil
-
limetrin
kerralla.
Kameran
arvot
pysyivät
samana.
Kuvat
olen
pinonnut
yhdeksi
kuvaksi
pinomaiseen
tarkoitetulla
ohjel
-
malla.
No
sitten
niihin
kuviin.
Alla
vasemman
-
puoleinen
kuva
on
otettu
100
mm:n
makrolla
lisättyna
21
mm:n
loittorenkaalla.
Valaistus
on
luonnovalo
ja
valotusaika
1/60
sekuntia.
Aukko
oli
2.8
ja
ISO
400.
Kuva
on
pinottu
10
kuvasta.
Oikean
-
puoleisessa
makro-objektiivin
liskä
oli
65
mm:n
loittorenkaat.
Valaistuksessa
käytin
rengassalamaa.
Aukko
oli
2.8
ja
ISO
-
arvo
400.
Kuvassa
on
24
kuvaa
pinot
-
tuna.
Eihän
pelkän
heteen
kuvaaminen
riittänyt.
Seuraavavana
päivänä
pakkasten
jatkuessa
kuvasin
saman
kukan
emilu
-
otta.
Tekniikka
oli
sama
kuin
heteenkin
kuvaamisessa.
Käytössä
oli
makro-objek
-
tiivin
lisäksi
65
mm:n
loittosarja
ja
rengas
-
salama,
Kameraa
siirsin
makrokiskon
avulla.
Alla
vasemmalla
on
kuva
kukan
emistä
koostettuna
20
kuvasta.
Lopuksi
oli
kuvat
-
tava
vielä
molemmat
eli
heteet
ja
emi
yhdessä.
Nyt
syvyystarkkuusvaatimus
oli
jo
vajaat
kolme
senttiä,
niinpä
kuvaa
varten
otin
63
“alkeiskuvaa”,
joista
kuva
on pinottu.
HEIKIN KUVIA JA TARINOITA