Andromedan galaksin kuvaaminen

Pitkän odotuksen jälkeen 9.1.2021 taivas oli kirkas ja tähdet näkyisivät hyvin. Pystytin jo päivällä kaukoputken takapi - halle odottamaan iltaa. Lämpötila päivällä oli kymmenisen astetta pakkasen puolella. Illalla pakkanen kiristyi noin seit - semääntoista miinusasteeseen. Lämpötila olikin sitten pääosassa illalla yrityksessäni kuvata Andromedaa. Käytössäni oleva käsiohjaimessa on LCD -näyttö, joka jumiutui pakkasessa. Sain kyllä kohdennettua jalustan ja kaukoputken ohjeiden mukaan Pohjan - tähteen ja ohjattua kaukoputken kään - tymään galaksiin. Ohjaamisessa jotain meni pieleen, joten se piti tehdä uud - estaan. Tämä ei kuitenkaan enää onnis - tunut. Ohjaimen LCD -näyttö oli jumiu - tunut siten, että sen käyttö on mahdoton. Hieman harmitti, mutta nyt tiedän, että on ottava selvästi lämpimämpi sää tai ohjaimeen on järjestettävä lämmitys. Nyt ei siis kuvia tästä aiheesta tällä kertaa. Amarylliksen kuvaamista Toissapäivänä eli 12.1.2021 on oli melkoinen myräkkä ulkona tuuli kylmästi ja Etelä-Suomeen tuli luta reilusti yli puoli metriä. Haapajärvellä, jossa tätä kirjoitan ei lunta tullut paljoakaan, mutta täälläökin ilma oli sen verran hankala, että ulos ei tehnyt mieli. Myräkän jalkeen tuli kunnon pakkaset. Tätä 14.1 kirjoittaessa pakka - nen on vaihdellut päivän ikana 24 ja 27 miinusasteen vällillä. Säätila ulkona on siis viime päivinä ollut sen verran han - kala, että olen tyytynyt kuvaamaan sisällä. Ensimmäinen kuvauskohde oli kuitenkin tulilatvan kukka. Kuvausksen lopputulos on alla. Kuva on otettu 100 mm:n makro- objektiivilla. Aukko oli 2.8 ja ISO -arvo 400. Lopputulos on pinottu kahdestakymmenestäneljästä kuvasta. Kameran siirtoon käytin makrokiskoa. Enemman kuvasin täydessä kukassa ole - vaa amarylliksen kukkaa. Ensin kuvasin amarylliksen yksittäistä hedettä. Aloitin kuvaamisen makro-objektiivilla lisättynä 21 mm:n loittorenkaalla ja lopulta käytössä oli kameran ja objektiivin välíssä kaikki kolme loittorengastani. Syväterävyyden kasvattamiseksi käytin focus stacking eli tarkennuksen pinomi - nen -menetelmää. Olen joskus aiem - minkin kertonut mitstä tässä on kyse, mutta kertaaminen ei ole pahasta. Makrokvia otettaessa kuvan syväterävyys on pieni vain millmetrin tai sen osia.. Useimmiten syväterävyys ei kata kuin murto-osan kohteesta. Tälläkin kertaa kohde eli kukan hede on kolmisen milliä paksu ja kun se oli hieman vinossa, niin kohtee syvyys oli lähes sentín. Niinpä saadakseni koko kohteen toistumaan terävänä otin useita kuvia siten, että siirtämällä tärkennusta kuvien välillä, niin ottamieni kuvien terävyysalue kattoi koko kohteen. Siiro taphtui siten, että siirsin kameraa makrokiston avulla vajaan mil - limetrin kerralla. Kameran arvot pysyivät samana. Kuvat olen pinonnut yhdeksi kuvaksi pinomaiseen tarkoitetulla ohjel - malla. No sitten niihin kuviin. Alla vasemman - puoleinen kuva on otettu 100 mm:n makrolla lisättyna 21 mm:n loittorenkaalla. Valaistus on luonnovalo ja valotusaika 1/60 sekuntia. Aukko oli 2.8 ja ISO 400. Kuva on pinottu 10 kuvasta. Oikean - puoleisessa makro-objektiivin liskä oli 65 mm:n loittorenkaat. Valaistuksessa käytin rengassalamaa. Aukko oli 2.8 ja ISO - arvo 400. Kuvassa on 24 kuvaa pinot - tuna. Eihän pelkän heteen kuvaaminen riittänyt. Seuraavavana päivänä pakkasten jatkuessa kuvasin saman kukan emilu - otta. Tekniikka oli sama kuin heteenkin kuvaamisessa. Käytössä oli makro-objek - tiivin lisäksi 65 mm:n loittosarja ja rengas - salama, Kameraa siirsin makrokiskon avulla. Alla vasemmalla on kuva kukan emistä koostettuna 20 kuvasta. Lopuksi oli kuvat - tava vielä molemmat eli heteet ja emi yhdessä. Nyt syvyystarkkuusvaatimus oli jo vajaat kolme senttiä, niinpä kuvaa varten otin 63 “alkeiskuvaa”, joista kuva on pinottu.